lauantai 26. elokuuta 2017

Elämän peli & Hyväntekijät

Elämän peli

Ukkosen uhka on väistynyt. Vielä hetki sitten synkillä pilvillä pelotellut tuuli puhaltaa edelleen voimakkaasti mutta lempeästi kesän viimeisiä lämpöjään. Urheilukentän katsomo ja sen lehterit ovat täyttyneet ihmisistä. Viimeisetkin sadetta varoneet vaeltavat paikalle.

Heidän joukossaan kenttää lähestyvät myös tutut kasvot. Matka joukkueen mukana on ollut pitkä. Silmät ovat nähneet paljon. Niiden katseen alla kyläjoukkue kasvoi seuraksi, joka väritti aikanaan suomalaista jalkapalloa sen pohjoisimpana ulottuvuutena. Sydämellä on eletty koko tarina 50-luvun kentiltä lähtien...

Pöyliövaaran kumirouheella “Tunturituuli” aloittaa ottelun räväkästi. Isokylän Pallo-Pojat siirtyy johtoon Rovaniemen Palloseuraa vastaan Sami Vartiaisen “musamaisella” pommilla, 30 metristä yläkulmaan. Peli aaltoilee yleisöön menevästi maalilta toiselle. Pekka Pernu murtautuu tuttuun tyyliinsä puolustuksen linjasta, harhauttelee maalivahdin ja tarjoilee “kello kolmen teen” maalille. Antti Naakka on aina siellä, missä tapahtuu ja maalaa helposti IPP:n toisen.

Risto “Ynni” Pöyliö pääsee käyttämään tuttua “kallaanvaaralaista” kikkaa rangaistuspotkussa. Hän harhauttaa RoPSn maalivahdin samaan kulmaan, mihin vetää pallonkin. IPP:lle kolmas maali. Tuuletuksesta näkee, mitä IPP miehelle merkitsee.

Kotijoukkueen neljäs ja viimeinen maali on myös komeaa katseltavaa. Ilmeisen salaa treenannut Jaakko “Jasu” Kerkelä saa jalkansa vapaaksi laidalla. Tarkka keskitys tavoittaa IPP:n viimeisen sukupolven kruununjalokiven Pekka Pernun, joka tykittää pallon suoraan syötöstä vastustamattomasti RoPS-maaliin. Katsomossa raikaa: “IPP, MAALI TEE!”. Yleisö on aina ollut IPP:n 12. pelaaja. Tänään sen arvokkuutta lisäävät entisestään monet katsomoon tulleet IPP-legendat kuten Hannu Kerkelä, Pertti Pajari sekä Kyösti Imponen….sekä ne tutut kasvot...

Parhaat pelaajat löytyvät kotijoukkueen tolppien välistä. RoPS:n pelaajatkin äityivät hehkuttamaan pelin jälkeen maalivahteja Jukka “Kortsu” Kortelaista sekä Matti “Illu” Kotajärveä, jotka osoittautuvat edelleen käsittämättömiksi kumiukoiksi. Vaikka “tosipeleistä” on saattanut jo vierähtääkin vuosikymmen...tai kaksi, niin molemmat esittävät tukun huipputorjuntoja. Urheiluruutukamaa edelleen.

Vaikka virallista kutsua pelaamaan ei kenellekään kotijoukkueen pelaajalle lähetettykään, niin silti viidakkorumpuperiaatteella kokoonpanoon on kasaantunut hieno kattaus aina 70-luvun tähdistä lähtien. On Heikki “Höökeri” Särkelää, Mauri “Kultajalka” Kumpulaa, Juhani “Jussa” Sipovaaraa, Jari “Kultsa” Kujalaa, Tapio “Tappi” Pöyliötä, Sovan Jarmoa sekä monia muita. Veljellisyys huokuu vaihtopenkiltä, vaikka eri sukupolvien pelaajat eivät välttämättä tunnekaan toisiaan entuudestaan.

Eikä syytä ole unohtaa IPP:n 13. ja 14. pelaajiakaan. Erotuomari Rauno “Pärrä” Jussila tuomitsee varmoin ottein, vaikka partavaahto onkin jäänyt tällä kertaa kotiin. Kuuluttaja Jukka “Motteri” Ingerön samettista ääntä on aina ilo kuunnella. Motterin raati valitsee jälleen parhaan pelaajan lisäksi myös parhaan katsojan. Paras kuuluttajakin olisi helppo nimetä.

RoPS antaa kotijoukkueelle kelpo vastuksen tehden viisi maalia. Vaaralliseksi tiedetty Kimmo Savolainen nakuttaa hattutempun. IPP-juuret omaava Olli Pöyliö puolestaan pyörittää keskikentällä. Joukkueessa pelaa mm. Helinin veljekset Matti ja Juuso, Jarmo Ilola, Matti Vikman sekä Arto Autti. RoPS:n suurten pelaajien suuruus näkyy sekä heidän otteissaan että oikeassa asenteessaan tapahtumaa kohtaan.

Koko IPP:n uudelleen herättämisen ideana ja voimanlähteenä on toiminut rakkaus ja arvostus vuonna 1955 perustettua seuraa kohtaan. Siksipä tämä ottelu ei voisi saada suurempaaa kunnianosoitusta, kuin seuran pitkäaikaisimman puheenjohtajan Tuure Pajarin läsnäolon kentän reunalla. Seuran puheenjohtajan nuija, johon hän tarttui ensimmäisen kerran reilusti yli 50 vuotta sitten, pysyi vuosikymmeniä Tuuren turvallisissa käsissä. Hänen komennossaan jalkapallokulttuuri juurrutettiin Kemijärvelle. Syntyi “ipiläisyys”, joka näkyy ja kuuluu vielä tänä päivänäkin...ja erityisesti tänä päivänä.

Kello käy. Aikaa ei voi pysäyttää, vaan peli päättyy aina tuomarin loppuvihellykseen. Ennen sitä täytyisi elää hetkessä ja tehdä ne asiat, joita on kentällä halunnut toteuttaa. Maailma ja ihmisten elo sen mukana muuttuvat kovaa vauhtia. Uusia villityksiä ja ilmiöitä tulee ja menee.

Ihminen on kuitenkin aina ihminen ja lopulta mieleen jäävät vain ne tärkeimmät asiat ja rakkaimmat suhteet. Jalkapalloihmiselle yksi tällainen on suhde omaan joukkueeseen. Lehdessä lukee, että “Tuntureilta tuulee!”. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: IPP pelaa!


Hyväntekijät

IPP Cupin järjestelyt alkoivat jo viime vuoden puolella. IPP:n ohjelmatoimisto teki ison työn järjestellessään ja valmistellessaan tapahtumaa. Myös muu IPP:n väki oli korvaamaton apu monessa paikassa. Kemijärven Pelastakaa Lapset ry:n toimihenkilöt puursivat koko päivän aamusta iltaan pitäen huolta mm. siitä, että lapsilla oli mukavaa tekemistä. Kemijärven Pallo-55 hoiti kentän järjestelyt ja kanttiinin kuntoon asianmukaisella tomeruudella. Lisäksi KP-55 pelasi tapahtuman yhteydessä Nelosen ottelun Tornion Tarmoa vastaan kaataen vastustajansa juhlan kunniaksi 3-2 numeroin.

Lukuisat yritykset ja ihmiset niiden taustalla tukivat meitä avokätisesti, jotta tapahtuman järjestäminen olisi ylipäätään mahdollista. VPK-talon isännät tarjosivat upeat puitteet juhlille. Bändit Duuriseiska sekä Laskuteline nostivat illan tullen tunnelman kattoon, ajoittain sen yläpuolellekin.

Välillä näytti huonolta, kun joukkue toisensa jälkeen perui tulonsa. Rovaniemen Palloseuran Jarmo Ilola osoitti kuitenkin, miksi hän oli aikoinaan RoPS:n luotettava kapteeni. Hän kasasi lupauksiensa mukaisesti ja vaikeuksista huolimatta nimekkään joukkueen IPP:n vastustajaksi ja näin IPP Cup voitiin pelata. Pöyliövaaraan saapui iso joukko iloisia ihmisiä, jotka täyttivät Pelastakaa Lasten keräyslippaat.

IPP Cup oli hyväntekeväisyystapahtuma. Kuka oikeastaan on hyväntekijä? Onko hän palomies, joka esittelee väsymättä pikkupojalle autoaan vai pikkupoika, joka osoittaa loputtomilla kysymyksillään kunnioitusta tätä sankariaan kohtaan. Entä kumpi tekee hyvää? Se joka rakentaa kepparimaneesin lapsille vai se, joka kyllästymättömällä ratsastuksellaan lämmittää rakentajan sydäntä? Onko jalkapallo-ottelussa hyväntekijä pelaaja vai katsoja?

Olimmeko me hyväntekijöitä vai sen kohteita, kun saimme järjestää tapahtuman rakastamamme IPP:n kunniaksi. Sain pelata IPP:n paidassa RoPS:a vastaan noin 300 ihmisen edessä ihailemieni pelaajien seurassa. Omien rakkaiden ja läheisten kannustus kuului ja näkyi kentälle asti. Minulle annettiin pelin jälkeen ilmaismakkara.

Tapasin vauhdikkaan päivän ja yön aikana paljon vanhoja tuttuja. Sain kunnian tutustua moniin ihmisiin IPP:n historian varrelta. Kohtaamisissa vaihdettiin vuoroin hymyjä, haleja ja kyyneleitä. Sain kuulla hienoja tarinoita ja opin mm. IPP:n lippulaulun. Ennen kaikkea sain olla osa omaa joukkuettani. Olo tapahtuman jälkeen on enemmän kuin kiitollinen. Koin olleeni hyväntekeväisyyskohde.

Hyvänteko on joukkuepeli, kuten jalkapallokin. Kun teet hyvää toiselle, saat sen moninkertaisena takaisin. Ja toisin päin. Saatua hyvää on helppo jakaa. Tämän opin, kun “Tunturituuli puhalsi lempeämmin”.


IPP Cup tuotti 2100€ hyväntekeväisyyteen

Kemijärvellä pelattiin 29. heinäkuuta IPP Cup -hyväntekeväisyystapahtuma Isokylän Pallo-Poikien kunniaksi. Tapahtumassa kerättiin varoja Pelastakaa Lasten “Eväitä Elämälle-ohjelmaan, jolla Kemijärven paikallisyhdistys tukee paikkakunnan sekä lähialueiden vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja harrastusmahdollisuuksia.

Pöyliövaaran päivätäpahtumassa Kemijärven Pallo-55 kohtasi ensin Nelosen ottelussa Tornion Tarmon. Varsinaisessa juhlaottelussa Isokylän Pallo-Pojat pelasivat Rovaniemen Palloseuraa vastaan. Jalkapallon lisäksi urheilukentän lehtereillä oli tarjolla lapsille mm. pomppulinnaa, kepparimaneesia sekä paloautoon tutustumista. VPK-talolla järjestettiin illalla vielä hyväntekeväisyystanssit.

Lipaskeräys, tanssilippujen myynti sekä makkarakoju VPK-talolla tuottivat Pelastakaa Lapsille kulujen maksun jälkeen päivän saldoksi 900,83 €. Tämän lisäksi IPP, joka keräsi rahaa ennen turnausta sponsoreita hankkimalla sekä IPP-pipoja myymällä, lahjoitti tapahtuman jälkeen Pelastakaa Lapsille 1200€. Näin koko IPP Cupin tuotoksi muodostui 2100,83€.

Syksyn tullen mm. koulukirjojen hankinta ja erilaiset harrastusmaksut ovat taas ajankohtaisia. Apua tarvitsevat voivat hakea “Eväitä Elämälle”-ohjelman tukea Pelastakaa Lapset ry:n Kemijärven paikallisyhdistykseltä.

Yhteystiedot:
Saara Kujanpää
saara.kujanpaa@gmail.com

Hilkka Naakka
hilkka.naakka@gmail.com

Kiitämme kaikkia yhteistyökumppaneita ja tukijatahoja, jotka mahdollistivat tapahtuman järjestämisen ja rahan keräämisen!






perjantai 23. kesäkuuta 2017

Muutoksia IPP Cupin otteluihin


Juhannusviikko oli kylmä ja toi lunta tupaan myös IPP:n toimistolle harmillisten uutisten muodossa. Sekä oululainen Iltatähti että kemiläinen KPT-85 ilmoittivat Isokylän Pallo-Pojille, että eivät saakaan (toisin kuin alunperin ilmoitettiin) riittävää määrää pelaajia kasaan IPP Cupiin ja joutuvat täten jäämään molemmat pois turnauksesta. Näin IPP Cupin mestaruus ratkotaan täysimittaisessa ottelussa kotijoukkueen ja Rovaniemen Palloseuran välillä.


Tilanne on valitettava ja voitosta pelaamaan olisi mielellään otettu myös muut joukkueet. IPP ei voi kuitenkaan vaikuttaa vastustajien pelaajatilanteeseen. Täten se ei myöskään aio lannistua tai masentua tapahtuneesta vaan IPP Cup järjestetään, alkuperäisen toiminta-ajatuksen mukaisesti.

IPP:n uudelleen synnyttämisen ensimmäinen peruste oli legendaarisen seuran historian ja mainetekojen kunnioittaminen ja muistaminen. Tänä kesänä tämä tapahtuu näiden 1950-luvulla perustettujen seurojen välienselvittelyllä. Kauan kadoksissa ollut ja vaiettu “pikkuveli’ kohtaa suuren ja mahtavan Lapin itseoikeutetun jalkapallovaltiaan: IPP vs. RoPS. Taisto käydään ikämiespainotteisin joukkuein.

IPP:n pelaajat pukevat punaiset jälleen ylleen ja kantavat niitä suurella ylpeydellä. RoPS kohdataan täynnä taistelutahtoa, mutta myös kiitollisena siitä, että rovaniemeläiset kunnioittavat “Sinisellä sydämellään” tapahtumaa läsnäolollaan. Muutosten johdosta RoPS:n riveissä saatetaan nähdä myös rannalle jääneitä Kemin ja Oulun pelaajia.

Toinen peruste, miksi IPP haluttiin takaisin, oli kemijärveläisen jalkapallon kannustaminen. Tästä syystä IPP Cupin toisena otteluna pelataan Kemijärven Pallon -55 Nelosen sarjaottelu, jossa kemijärven uusi jalkapallosukupolvi taistelee sarjapisteistä perinteikkään merilappilaisjoukkueen, Tornion Tarmon kanssa. KP-55 vastaa myös kanttiinin pitämisestä ja kerää sillä tavalla varoja kaupungin jalkapallolle.

Kolmas peruste on oikeastaan seurausta ensimmäisestä. IPP haluaa jakaa joukkueen takaisinsaamisesta aiheutunutta hyvää mieltä ympärilleen. Tapahtumassa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle.

Hyväntekeväisyyskohteen valinnalla on tarkoitus auttaa paikkakunnan vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja harrastusmahdollisuuksia. Rahaa kerätään Pöyliövaaran ilmaistapahtumassa kiertävillä lippailla ja sekä yhteistyökumppaneiden avulla.

Pomppulinna, keppihevosratsastus, onginta sekä paloautoon tutustuminen takaavat sen, että päivätapahtumassa viihtyvät myös perheen pienimmät.

Päivän taittuessa illaksi VPK-talolla järjestettään aikuisille tanssit, joiden lipputulot lahjoitetaan täysimääräisenä Pelastakaa Lapsille. VPK:n lavalle nousevat sekä humppapoppoo Duuri7 että rockipumppu Laskuteline. Lipun hinta tansseihin on 12€.

Joukko IPP-henkisiä ihmisiä on työskennellyt tapahtuman eteen talven ja kevään aikana valtavan tuntimäärän. Silloin, kun asian kokee itselleen tärkeäksi, tunteja ei tarvitse kuitenkaan laskea. IPP on erittäin kiitollinen siitä, että lukuisat sponsorit ovat lähteneet avokätisesti tukemaan tapahtumaa ja siten mahdollistavat rahan keräämisen hyvään tarkoituksen:

Lisäksi muutama nimettömänä pysyttelevä taho on halunnut tukea tapahtumaamme


Se kertoo paitsi tuettavan kohteen tärkeydestä, niin myös kirjainyhdistelmän “IPP” merkityksestä edelleen monille ihmisille.

Aluksi ilmoitus kahden joukkueen poisjäännistä näin lähellä ennen tapahtumaa tuntui kieltämättä, kuin olisi joutunut IPP:n legendaarisen puolustajan Aarne “Metsuri” Tiikkajan taklauksen alle. Se tuntui luissa ja ytimissä.

Ipin pojat eivät kuitenkaan luovuta vaan nousevat maasta, vetävät näppylähanskat tiukemmin käsiinsä ja laittavat pallon uudestaan liikkeelle. Hyvänmielen palloa ei voi pysäyttää. Se kulkee pelaajalta toiselle. Se vyörii, kierii ja pomppii vääjäämättä kohti maalia nyt, kun “Tunturituuli” puhaltaa lempeämmin.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Koko perheen tapahtumassa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle

Kiitos näissä merkeissä!



Uudelleen perustetun Isokylän Pallo-Poikien toiminta-ajatus hyvänmielen levittämisestä näkyy heinäkuun 29. päivä järjestettävän IPP Cupin ohjelmassa. Päivätapahtuma, joka alkaa puolen päivän aikaan Pöyliövaaran keskuskentällä, on tarkoitettu koko perheelle. Lapsille on tarjolla pomppulinnaa, ongintaa, keppihevosratsastusta sekä paloautoon tutustumista. Vanhemmat ja isovanhemmat voivat puolestaan turnauksen pelien seuraamisen lisäksi tavata vanhoja tuttuja kasvoja ja muistella vaikkapa maineikkaan IPP:n urotekoja vuosien varrelta.

Tapahtuman, johon on ilmainen sisäänpääsy, tarkoituksena on hyväntekeväisyys. Onkin toivottavaa, että paikalle saapuvat varaisivat taskunpohjalle muutaman kolikon Pelastakaa Lapset Kemijärven tukilippaaseen pudotettavaksi. Rahat menevät paikkakunnan vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin ja harrastusten tukemiseen. Myös IPP:n pelaajat aikovat kerätä joukkueen pelaajien kesken kolehdin hyvään tarkoitukseen ja haastavat muutkin turnauksen joukkueet toimimaan samoin. Lisäksi IPP on kerännyt rahaa hyväntekeväisyyskohteelle jo ennakkoon talven aikana IPP-pipoja myymällä.

Päivätapahtuman ja pelien jälkeen iltaa jatketaan aikuisille tarkoitetuilla tansseilla VPK-talolla. Illan aikana lavalle nousevat sekä tanssiyhtye Duuriseiska että rokkibändi Laskuteline. Pääsylippu VPK-talolle on 12 euroa. Lipputulotkin lahjoitetaan täysimääräisenä Pelastakaa Lapset Kemijärvelle. Lippuja tansseihin voi ostaa ennakkoon jo päivätapahtuman yhteydessä keskuskentällä.

Tapahtuman järjestäminen ei olisi mahdollista ilman tärkeitä tukijota. IPP haluaa kiittää Kipa Kujala Oy:tä, Kemijärven Taksikeskus Oy:tä, JanLa Oy:tä, Koillis-Teräs Oy:tä, Pyhähippua, K-Supermarket Pohjantähteä, Juhan Auto Oy:tä, AN Personal Trainingia, Helsinki Thaiboxin Clubia, Pohjoista Värisilmää, JP Moniala Oy:tä, VP-Service Oy:tä sekä Veikkausta, jotka ovat jo tässä vaiheessa (tilanne 14.6.2017 mennessä) osoittaneet tukensa tapahtumalle. Joidenkin muidenkin yritysten kanssa neuvotteluita on käyty ja toivottavasti tukijoita saadaan vielä lisää. Lisäksi IPP kiittää nöyrästi muutamaa nimettömänä pysyttelevää tukijatahoa, joka on halunnut pyynteettömästi tukea sekä seuran perinteitä että valitsemaamme hyväntekeväisyyskohdetta ilman näkyvyyttä.

Pelastakaa Lapset Kemijärven tukemisen ja IPP:n perinteiden kunnioittamisen lisäksi tapahtumassa halutaan satsata myös jalkapalloilun tulevaisuuteen paikkakunnalla. Kemijärven jalkapallon nykyistä lippulaivaa tapahtumassa voi tukea herkuttelemalla kanttiinin tuotteilla sekä osallistumalla KP-55:n järjestämiin arpajaisiin. Kaikkien kannattaa siis suunnata Kemijärvelle 29.7., kun “Tunturituuli” puhaltaa lempeämmin!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kotijoukkue jättiläisten kaatoon heinäkuun IPP Cupissa

Mainoskuva by Mika Vuoni


Isokylän Pallo-Pojat, joka aiemmin tunnettiin Palloliiton virallisten sarjojen pohjoisimpana kummajaisena, saa kovia joukkueita vastaansa heinäkuun 29. päivänä pelattavassa IPP Cupissa. “Tunturituulen” ovat Kemijärvelle lupautuneet haastamaan joukkueet niin Oulusta, Kemistä kuin Rovaniemeltäkin. Tarjolla on lappilaisen jalkapallon juhlaa!

Oululaista jalkapalloilua turnauksessa edustava vuonna 1978 perustettu Iltatähti on ikämiesjalkapallon erikoisseura, yksi menestyksekkäimmistä joukkueista Palloliiton JKKI-sarjoissa (jalkapalloa kunnossa kaiken ikää). Joukkueen riveistä löytyy useita entisiä Suomen mestareita. Sen lisäksi joukkueella on tapana voittaa SM-kultaa eri ikämiessarjoissa vähintään yhden pokaalin vuositahdilla. Joukkue osallistuu samana viikonloppuna pelattavaan 55-vuotiaiden SM-turnaukseen Helsingissä, joten Kemijärvelle heillä on tarkoitus lähettää nuorempi joukkue. Iltatähdellä kun ikämiesjoukkueita riittää!

Kemi on perinteinen jalkapallokaupunki, jonka joukkuekarttaan on vuosien varrella vaikuttanut vahvasti myös politiikka. IPP Cupiin saapuva Kemin Pallotoverit perustettiin alunperin vuonna 1985 TUL:n seurojen yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Nykyään se on keskittynyt lähinnä juniori- ja harrastejalkapallon. KPT-85 ei aio todellakaan jäädä statistin rooliin turnauksessa. Talven aikana joukkue leireili Espanjassa ihan vain IPP Cupiin valmistautuakseen. 55-vuotiaiden SM-kisat saattavat vielä sekoittaa Keminkin pelaajapakkaa, mutta kova joukkue sieltä on joka tapauksessa Jukka “Jupe” Ikäläisen mukaan Kemijärvelle tulossa.

Rovaniemeltä turnaukseen saapuu itseoikeutetusti kaupungin ylpeys, Rovaniemen Palloseura. RoPS:n joukkueen kasaamisesta vastaa joukkueen ex-kapteeni ja maajoukkuemies Jarmo “Jarkki” Ilola. Jarkki on pyrkinyt keräämään joukkoihinsa ropsilaisia useammalta eri vuosikymmeneltä. Mikäli Jarkin toiveet toteutuu ja pelaajien terveys antaa myöten, niin kentällä nähdään niin maalivahtisuuruus Matti “Kolli” Vikman kuin keskikentän taiturimainen Samuli “Sime” Yliaskakin. Kemijärveläisten kannalta ehkä kiinnostavin RoPS-pelaaja lienee IPP:ssäkin aikoinaan maaleja paukutellut Heikki Hannola, joka on myös pyörinyt Jarkin hankintalistalla. Toivottavasti Hessukin saadaan turnaukseen. IPP:n puolustuksen on syytä olla hereillä myös Kimmo Savolaisen hirmuisen maalivainun suhteen.


Kovia ovat siis Kemijärvelle saapuvat joukkueet. IPP ei näistä kuitenkaan hätkähdä, vaan toivottaa kaikki vieraansa lämpimästi tervetulleeksi Pöyliövaaraan. Paljon on näiden pohjoissuomalaisten paikkakuntien joukkueiden otatuksissa vuosien varrella sattunut ja tapahtunut. Niistä riittää varmasti muisteltavaa vielä tässäkin turnauksessa. IPP lähtee muiden mukana voitto mielessään turnaukseen. Kun pelipaita on punainen ja pallo pyöreä, niin mitä tahansa voi tapahtua!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kunnian kentät

“Se tuli väylän poikki Halosenrannalta, poikien Lassilat mukana. Hiivanan pyörtänöt pölisivät sahajauhoista, kun potkut rikkoivat kahden lakin väliset ristiompeleet. Pikkuhiljaa se valtasi tunnettuna kuningaspallopaikkana pidetyn Taadinkedon ja hivuttautui koulun pelialueelle.”

Näin kuvaili Pauli “Masi” Kerkelä jalkapallon saapumista Kemijärven Isokylälle 1950-luvun alkupuolella. Piskusesta kylästä alkoi poikkeuksellinen tarina suomalaisessa jalkapallossa.

Paikallisilla pojilla oli tarve näyttää muille lähiseudun kylille, miten palloa pelataan. Sitä varten perustettiin Isokylän Pallo-Pojat vuonna 1955. Pienikokoisella koulun sepelikentällä vietiin nopeasti pinnat sekä vastustajilta että palloilta.

Kolme piirisarjamestaruutta ja IPP oli valmis aluesarjaan 60-luvun alussa. Pienen kylän ja Koillis-Lapin karujen olojen joukkueesta tuli Palloliiton virallisten sarjojen pohjoisin joukkue.

Koulun kentän kulmalla seissyt lato oli salainen ase, josta kotijoukkue sai hyvät vaudit kulmapotkuihin. Vieraiden kulmissa lato oli maanomistajan toimesta suljettu ja vauhdinotto mahdotonta. Siitäkin huolimatta kylälle toivottiin kunnollista urheilukenttää. Kaukalon purkuakin jouduttiin jokaisen talven jäljiltä odottamaan pitkälle keskikesään.

70-luvun alussa IPP:stä tuli koko kunnan joukkue, kun Kemijärven Urheilijoiden pelaajat siirtyivät sen riveihin. Kotikentäksi tuli Kauppalan keskuskenttä, Pöyliövaaran “Sahara”. Välillä pelattiin myös Hietaniemen kentällä, jossa katsomona toimi junaradan piennar ja josta pallo oli hyvä vetäistä tiukan paikan tullen järveen.

Kemijärveläiset ottivat joukkueen nopeasti omakseen. “Saharan” reunat pullistelivat ihmisistä kolmosdivarissa pelanneen “Tunturituulen” selviytyessä vuoden 1975 Suomen Cupissa puolivälieriin. Televisiokin puhui jalkapallon yllätysjoukkueesta IPP:stä.

Jotakin jalkapallolle oleellista paikkakunnalta kuitenkin vielä puuttui ja sitä nauroivat jo kohta vastustajatkin. Kauan odotettu nurmikenttä saatiin Pöyliövaaraan vuonna 1980.

Näppylähanskat voitiin riisua hetkeksi Lapin lyhyen kesän keskellä nurmen vihertäessä. Todella lyhyissä sortseissa elettiin unohtumattomia aikoja IPP:n pelatessa useamman kauden menestyksekkäästi Kakkosessa. Siihen ei ole mikään muu napapiirin pohjoispuolinen joukkue pystynyt.

90-luvulla IPP:n nimi muutettiin Kemijärven Palloksi -55. Kemijärvelle tuli lama ja futarin akilleen painajainen eli hiekkatekonurmi. Pikkuhiljaa jalkapallon harrastaminenkin hiipui hiljenevässä kaupungissa.

Vuonna 2013 keskuskenttä uusittiin nykyaikaiseksi keinonurmeksi. Kuten myös aikaisempia jalkapallon olosuhdehankkeita, niin myös tätä remonttia rahoitettiin vaikkausvoittovaroilla yhteensä 65 000 eurolla. Uuden kentän myötä laji lähti elpymään perinteisellä jalkapallopaikkakunnalla. KP -55:n harrastajamäärät ovat kasvaneet. Uuden kentän ansiosta KP-55:lla on nykyään myös edustusjoukkueet sekä miehissä että naisissa.


Vaikka kunnian kentillä sahanpuru on vaihtunut kumirouheeseen, Isokylän Pallo-Pojat eivät unohda sankareitaan. Pöyliövaarassa vietetään lappilaisen jalkapallon juhlaa tulevana kesänä. 29.7.2017 pelattavassa IPP Cupissa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle ja tuetaan kemijärveläistä juniorijalkapalloa, jotta uudet pikkukaupungin sankaritarinat olisivat taas mahdollisia.

Tämä teksti on kirjoitettu Veikkauksen kanantustarinaa (kuvassa) varten, johon sitä täytyi hieman lyhentää alkuperäisestä. Tervetuloa kaikki IPP Cupiin 29.7.2017 Kemijärvelle! 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Bingon jälkeistä bisnestä

Helsingin Jalkapalloklubin ja sen toimitusjohtajan Aki Riihilahden menestystarinaan tutustuminen herättää minussa ihailua ja kysymyksiä. Mm. Kauppalehden artikkelissa "Riihilahti johtaa HJK:ta kuin liikeyritystä - Tunne on jätettävä kentälle" Riihilahti kertoo, kuinka hän on tiiminsä kanssa tehnyt HJK:sta vuosittain voittoa tuottavan yrityksen ja vieläpä siten, että taloudellinen menestys ei ole liikaa kiinni urheilullisesta menestyksestä tai edes katsojamääristä.

Päättyneellä tilikaudella voittoa tuli lähes puoli miljoonaa euroa. Pelikentillä Äga tunnettiin intohimoisena taistelijana, mutta bisneksen teossa hän korostaa tunteiden jättämistä kentän sisäpuolelle. HJK:n voitto perustuu isoksi osaksi sekä seuran brändäykseen että sen hallitsemaan Telia 5G-areenalla järjestettävään oheistoimintaan.

Voisiko vastaavanlainen toiminta pelastaa Rovaniemen Palloseuran talouden? Toki HJK:n etuja ovat suuri talousalue sekä isommat resurssit bisneksen tekoon. Mieleeni alkaa kuitenkin pulpahtella idea jos toinenkin, joita Rovaniemelläkin voitaisiin kokeilla. Alkuun on tosin heti tunnustettava, että minulla ei ole minkäänlaista kokemusta tai koulutusta bisneksen saralta. Mutta koska taivaanrannan maalaaminen ja pilvilinnojen rakenteleminen on erikoisalaani, niin annan itselleni luvan ideoinnille. 

Rovaniemen Palloseura tunnettiin pitkään vakavaraisena seurana. Viime tilikausina lopputulos on kuitenkin alkanut miinusmerkillä. Taloudellisiin tappioihin on ainakin kaksi isoa syytä. Ensimmäinen syy on seuran näkökulmasta kallis vuokra, jota se maksaa Rovaniemen kaupungille keskuskentän uuden katsomon tilojen käytöstä. Vuokran kalleus oli RoPS:n tiedossa, jo heti alusta asti ja seuran tavoitteena on koko ajan ollutkin tilojen eteenpäinvuokraus erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Se on ilmeisesti kuitenkin osoittautunut vaikeaksi.

Telia 5G-areenan eli entisen “Sonskin” tiloissa pyöritetään arkisin iltapäiväkerhotoimintaa pikkukoululaisille. Rovaniemellähän iltapäiväkerhot pyörivät pääasiassa kaiketi koulujen tiloissa. Olisi kuitenkin hienoa nähdä koululaisten kerhotoimintaa myös keskuskentän uusissa ja sisäilmaltaan puhtaissa tiloissa.

Mikäli kaupungin muuttuva kouluverkko aiheuttaa tilanahtautta keskustan alueen kouluilla, niin voisiko ip-toimintaa jalkauttaa RoPS:n VIP-tiloihin? Koulun päätyttyä siirtyminen keskuskentälle tapahtuisi jonossa kävellen. Pari RoPS:n pelaajaa voisi olla oppilaita koululla vastassa ja saattaa heidät turvallisesti perille.

Vipissä syötäisiin sitten välipala, askarreltaisiin ja mentäisiin kentälle liikkumaan ja ulkoilemaan. Tällä tavalla RoPS keventäisi vuokrakuluja “takaisinvuokraamalla” tiloja kaupungille. Samalla kouluille vapautuisi luokkatiloja perusopetukseen.

Ja mikä parasta, RoPS:n nuorilla miehillä olisi treenien lisäksi muutakin tekemistä kuin “Fifan” pelaaminen bingotalolla. Heille kertyisi peliuran jälkeisiä työelämätaitoja ja he kotoutuisivat Rovaniemelle aivan eri tavalla. Nykyäänhän osa pelaajista kohtaa tavallisia rovaniemeläisiä vain peleissä,  tavallisuudesta poikkeavassa vuorovaikututilanteessa. Pikkulapset sekä niitä töiden jälkeen hakemaan tulevat vanhemmat puolestaan saisivat entistä positiivisemman kuvan seuran toiminnasta. Sinisen sydämen brändäystä. Itse kerhojen vetäminenhän kuuluu ja kuuluisi ammattitaitoisille ohjaajille.

Toinen liikeidea, jonka RoPS voisi napata HJK:lta on lounasravintola. Parhaimmillaan asia voisi mennä niin, että seura vuokraisi VIP-tilat lounasravintolakäyttöön ulkopuoliselle yrittäjälle. Vielä kun yhteistyö suunniteltaisiin siten, että ravintolassa ruokatunnilla vierailevat asiakkaat voisivat samalla seurata edustusjoukkueen harjoituksia tai tavata pelaajia ja valmentajia, niin lopputulos voisi olla menestys. Myös tiedotustilaisuudet ajoitettaisiin ruokatunneille.

RoPS-kannattajat, urheiluihmiset ja kaikki muutkin halukkaat voisivat näin ruokatunnin koittaessa perustaa lounaspaikan valintaperusteet menun lisäksi myös seuraa tukevaan arvovalintaan.

Mikäli vakituista yrittäjää ravintolalle ei löytyisi, niin idean voisi toteuttaa myös typistetymmin kerran viikossa tai kuukaudessa järjestettävällä työpäivää piristävällä “RoPS-lounaalla”, joka sisältäisi harjoitusten seuraamisen ja lyhyet terveiset seuralta. Se onnistuisi ainakin osittain myös talkoovoimalla.

RoPS-toimistolla on parin viime tilikauden jälkeen voivoteltu VIP-tilojen vuokranmaksun lisäksi myös ennen niin menestyksekkään bingon heikentynyttä tuottoa. Ja niinhän se taitaa olla, että bingo, vaikka se nerokas liiketoimi on ollutkin, ei ole enää nykypäivää. Sen sijaan bingotalo on edelleen loistavalla paikalla. 

Voisiko seura kääntää katseensa rahankeruun suhteen jatkossa matkailubisneksen suuntaan? Villeimpien spekulaatioiden mukaan tänä vuonna bingotalon ohi kävelee jopa 50000 kiinalaista sekä iso joukko brittejä, venäläisiä, espanjalaisia ja paljon muita kansalaisuuksia. Talon ohi virtaa joka vuosi melkoinen kasa euroja, joiden kalastelemista voisi kokeilla niin varovasti pilkkimällä kuin massiivisesti verkottamallakin.

Kun kaupungissa ollaan huolissaan majoituspaikkojen riittävyydestä, niin ensimmäisenä tulee mieleen pelaajille tarkoitettujen asuntojen vuokraaminen yöpaikoiksi turisteille varsinkin jouluaikaan, jolloin sopimuspelaajia ei juurikaan asunnoissa asusta. Pidemmälle viedyssä yrittämisessä majoittujille voisi yöpaikan lisäksi tarjota myös aamupalaa VIP-tilan ravintolassa.

Myös alakerran bingotilojen vuokraamista sesonkiaikoina voisi harkita. Erilaiset ulkomaalaiset matkatoimistot saattaisivat tarvita toimistotilaa ja siihen alakerta sopisi erinomaisesti. Sopimuspykälään olisi hyvä lisätä jalkapallon universaaliuden nimisissä pykälä, että tilojen vuokraajat myisivät tiskillä myös RoPS:n fanituotteita, joiden joutuminen turistien käsiin on nykyään enemmänkin sattuman kauppaa. Ja kuitenkin esimerkiksi kaupungin jalkapalloseuran kaulaliina tai pelipaita on oiva ja aika yleinenkin matkamuisto monelle reppureissaajalle ympäri maailman.

Rovaniemen ja kiinalaisten yhteistyöstä puhuttaessa ei ole myöskään syytä unohtaa Joulupukkia. Tämä on tietysti tällä hetkellä lähinnä kaupungin toisen seuran eli FC Santa Clausin heiniä, mutta voisiko RoPS:kin aktivoitua tällä rintamalla esimerkiksi juuri jalkapallolle täydellisesti sopivien keskuskentän hallitsemiensa VIP-tilojen vuokraajana erilaisille tapahtumille, joissa kiinalaiset, Joulupukki ja jalkapallo saataisiin yhdistymään.

Läheltä seuranneena olen minäkin huomannut, että yrittäminen on kovaa hommaa ylipäätään. Ja kun puhutaan jalkapallosta, niin seurat eivät tuota rahaa helposti varsinkaan jalkapallolla sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan maailmalla. Ja tosiasiahan on, että tällaisten futisromantikkojen (kuten minä) jorinat eivät paljon auta vaan jokainen euron eteen on tehtävä töitä.

Olisi hienoa, jos HJK:n mallista tulisi Suomen malli. “Terveet seurat” voisivat olla parhaimmillaan vaikka vientituote.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kaivattuja maaleja - kaivettuja maaleja

Suomalainen jalkapallokausi on alkanut. Mistä sen huomaa? Ennen sen tunsi konkreettisesti jalassa, kun pallot olivat jo sen verran sulaneet, ettei niiden potkaiseminen tuntunut enää samalta kuin jäälohkareen monottaminen. Sen tiesi myös siitä, että jääkiekkohullun maan tuhannet ja taas tuhannet luistinradat olivat paljastaneet altaan sorakentät, nuo jalkapallomme kansallisromanttiset näyttämöt kaikkine lätäköineen, “joutsenlampineen”, jotka upottivat nilkkaan asti.

Yleensä kulmalipun tuntumassa sijainneisiin laajoihin lätäköihin lentäneitä palloja rannoilta kurotellut ja uusia nappiksiaan suojellut ballerinapalloilija sai auttamatta kuravedet kasvoilleen, kun ehkä kadonneeksikin pelätyn suomalaisen pelaajaidentiteetin omannut mitään-pelkäämätön puujalka ryntäsi lätäkköön varusteita tai itseään suojelematta ja voitti kaksinkamppailut.

Tuohon aikaan kautta maalitkin olivat vielä ojanpuolella metrisessä lumihangessa, jota aurinko tosin jo lämmitti niin paljon, että kaivauksiin osallistuneiden ja hikitilanteen veljellisesti kädellä toistensa otsilta todenneiden pikkupoikien oli omasta mielestään pakko riisua lyhythihaisilleen. Siitä seurasivat kevätflunssa ja nuhtelut kotona äidiltä, jotka olivat myös varmoja merkkejä siitä, että kotimainen jalkapallokausi oli todenteolla alkamassa. Nykyään merkit ovat osin toisenlaisia ja hyvä niin, vaikka jotakin sellaista sinne sorakentille taisi suomalaisesta jalkapallosta jäädäkin, josta nykyisin voisi olla vielä hyötyä.

Helppoa ei ole tosin tämän päivän jalkapalloilijoillakaan, jotka talvehtivat pimeissä ja sisäilmaltaan kyseenalaisissa halleissa. Penkkiurheilijoiden ei puolestaan tarvitse kärvistellä, vaan he voivat nauttia koko kylmän talven lähes illasta toiseen eri televisiokanavien kansainvälisen jalkapallon annista. Onko tämä karhunpalvelus suomalaiselle jalkapallolle?

Kun kevät viimein koittaa ja meidän pelaajamme vapautetaan halleista ulkolaitumille, valitettavan monelle lumen alta paljastuva sieraimiin tunkeutuva ummehtuneen maan haju ei toimikaan entisaikojen tapaan katsomoihin kutsuvan seireenin tuoksuna. Kännyköillä ja taulutelevisioilla väsytetyt silmät eivät halua katupölyä verkkokalvoilleen, kun pelin taso ei kestä kansainvälistä vertailua 90 minuuttia eikä kanavaakaan voi vaihtaa kesken pelin.

Miten siis houkuttelemme nykyihmiset kentän reunalle suomalaisen futiksen nimissä lippujonoa kasvattamaan, makkaraa ostamaan, jalkapalloamme pelastamaan? Monenlaista konstia on kokeiltu. Pelin tasolla tai sirkustempuilla on oma osuutensa houkuttelevuudessaan, mutta ne eivät yksin riitä.

Lopulta ongelma on yksinkertainen, jonka keskiössä on seura. Junnupeleissä kentän reunat ovat täynnä, koska vanhemmilla kiinnostaa omat lapset. Jalkapalloseuran täytyisi olla paikkakuntalaisille kuin oma lapsi. Tai toisin päin. Ihmisestä täytyisi tuntua, että hän on jalkapalloseuran perheenjäsen, aina tervetullut peleihin. Kotiotteluun tullaan kuin kotiin.

Kiintyminen seuraan ei tapahdu päivässä tai kaudessa. Siksipä seuran täytyisi satsata tulevaisuuteen pelaajapolun lisäksi myös kannattajapolulla. Vain murto-osasta seuran junioreita voi tulla vastuunkantajia edustusjoukkueessa, mutta kaikista voi tulla perheenjäseniä oikealla kohtelulla. Siksipä tavoitteellisten juniorijoukkueiden lisäksi erilaisilla harrasteryhmillä voi olla yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi rooli seuran tulevaisuuden ja sitä kautta koko suomalaisen jalkapallon kannalta. Mitä kauemmin lapsi tuntee kuuluvansa seuraan, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on. Sieltä kasvaa juuri niitä katsojia, joille seuran kannattaminen ei ole muoti-ilmiö vaan elämäntapa. Tätä elämäntapaa voi itse kukin siirtää seuraavalle sukupolvelle myös viemällä lapsiaan paikallisen edustusjoukkueen peleihin sekä tutkimalla yhdessä vaikkapa liigaliitteitä ja infopaketteja, joita lehdet ovat lukijoilleen keväisin tarjoavat.

Jalkapalloseuran pyörittäminen on vaikeaa liiketoimintaa, kun pitäisi menestyä ja samalla pitää budjetti kurissa. Ihmiset äänestävät jaloillaan mikäli pelin taso ja lipun hinta eivät kohtaa. Kotiyleisö haluaa nähdä joukkueelta samaan aikaan menestystä sekä omia kasvatteja kentällä. Aina tämä ei ole mahdollista. Joukkueen kasaamisella ja sen aikatauluttamisella joudutaan myös pelaamaan riskipeliä.

Siksi tulisikin keskittyä juuri sen ydinryhmän kasvattamiseen ja palvelemiseen, joka tulee peleihin sateella tai paisteella menestyksestä riippumatta, kunhan se vain tuntee kuuluvansa yhteen suureen perheeseen. Helpottaisiko se myös taloutta?



Ja se arvostus. Se lähtee meistä itsestämme. Veikkausliigan yksittäisen ottelun tasoa vertailemalla häviämme useimmiten Euroopan huippusarjoille. Mutta mitä useammalle katsojalle sen lopputuloksella on oikeasti merkitystä, sitä paremmalla tiellä olemme. Eikä siitäkään mitään haittaa ole, että lähdetään kaivamaan porukalla lumihankea. Jos sieltä vaikka löytyisivät ne kaivatut maalit, joita olemme joutuneet odottamaan suomifutiksessa koko pitkän loputtomalta tuntuvan talven.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lempeä tunturituuli

Vielä muutama vuosikymmen sitten Kemijärvelle vierailemaan tullutta jalkapallojoukkuetta palelsi. Isokylän Pallo-Poikien aikaansaama “Tunturituuli” oli vallitseva sääilmiö Koillis-Lapissa ja sen jäätävä puhallus ylsi eteläiseen Suomeen asti aiheuttaen kylmiä väreitä sikäläistenkin pallon potkijoiden joukossa. IPP niitti mainetta kentällä ja nostatti ylpeyden tunnetta kemijärveläisten rinnoissa.

Mutta sitten sellaiset ihmisten elämää määrittelevät lainalaisuudet kuten syrjäseutujen geopolitiikka ja talouden taantuma sekä suomalaisen jalkapallokulttuurin kehittymättömyys pysäyttivät IPP:n tarinan, kun legendaarinen nimi kitkettiin pois Palloliiton rekistereistä.

Kaiken piti päättyä siihen. Jotakin pientä kuitenkin jäi jäljelle. Se oli niin pientä, ettei siitä voinut olla varma. Mutta se jäi vaivaamaan...entä jos sittenkin.


Vilahdus silmäkulmassa,
karkuun päässyt ajatus.
Omituinen tunne rinnassa,
sivulauseen jälkimaku.

Se vaivasi kuin kivi kumikengässä,
inisi inhottavasti hillamiehen korvassa.
räiskyi nuotion kipinässä,
kimalsi kosteassa kulkijan silmässä.
Se odotti oikeaa aikaa.

Se tanssi taivaanväreissä pakkasella,
kaarteli korkealla jäisen jängän päällä,
kokon terävässä katseessa,
sellaisessa hiutaleessa,
joita on vain yksi.
Se odotti.

Ja lopulta,
kun aika oli oikea,
se laskeutui laelle.
Lähti vierimään,
tunturituulen tuuppaamana,
ystävien auttamana.

Hiutale kasvoi lumipalloksi,
tarttui toisia käsistä,
keräsi mukaan muistoja ja hyvää mieltä.
Se kasvoi ja kasvoi.

Eikä sitä voi enää pysäyttää,
nyt kun tunturituuli puhaltaa lempeämmin.


Isokylän Pallo-Poikien uudelleensyntyminen ei ollut suunniteltua. Ikävä ja kaipuu seuraa kohtaan kasvoivat vain liian suuriksi sisällä pidettäväksi. Maailma on täynnä jalkapallojoukkueita. Silti jokaisella meillä on se yksi erityinen, se ensimmäinen. Nyt kun IPP on takaisin, niin rakkaus sitä kohtaan saa aikaan hyvää myös muille.

IPP on järjestänyt yllätyksiä ennenkin. Se on tehnyt pienenä suurta. Nyt se hamuaa jo uusia urotekoja!
(Tämä kirjoitukseni julkaistiin myös Koti-Lappi-lehdessä 5.1.2017 alla olevan jutun yhteydessä.)



IPP järjestää hyväntekeväisyysturnauksen heinäkuussa Kemijärvellä


Viime vuonna paluun jalkapallon maailmankartalle tehnyt Isokylän Pallo-Pojat värittää taas Kemijärven jalkapallokesää heinäkuussa. Kiitollisuus oman joukkueen paluusta on niin suuri, että jalkapalloilullisen perinnön ja seuran ainutlaatuisen tunnelman vaalimisen lisäksi uudestisyntynyt seura haluaa luoda lämpöä ympärilleen hyvää tekemällä. IPP järjestää Pöyliövaarassa 29. heinäkuuta kutsuturnauksen, jonka tuotot ohjataan Kemijärven Pelastakaa Lapset ry:lle vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin ja harrastusten tukemiseen.

Pöyliövaaran keskuskentälle on kaikilla vapaa pääsy, mutta hyväntekeväisyyspottia kartutetaan fanituotemyyynnillä, yritysyhteistyöllä, vapaaehtoisilla lahjoituksilla sekä VPK-talolla järjestettävän iltatapahtuman lipunmyynnillä. Alkuillasta laitetaan jalalla koreasti elävän tanssimusiikin tahdissa. Loppuillasta raikaa puolestaan Rock`n Roll, kun Lapin kovin rokkibändi Laskuteline tekee paluun Kemijärven keikkapaikoille, joista bändillä on hyviä muistoja menneiltä vuosilta.

IPP toivottaa kaikki jalkapallon ystävät sekä muutkin entiset ja nykyiset kemijärveläiset lämpimästi tervetulleiksi tulevan kesän superpäivään. Mikä olisikaan parempi tapa koota vanha kemppalainen kaveriporukka koolle jälleennäkemisen merkeissä, kuin IPP:n järjestämä huipputapahtuma, jonka tiimellyksessä samalla kerätään rahaa tärkeän asian puolesta.

Kuka tahansa voi tukea sekä IPP:n kesän järjestelyitä että Pelastakaa Lapset ry. Kemijärveä jo heti tilaamalla itselleen ja läheisilleen tyylikkäitä IPP-pipoja. Pipon saa hankittua 15€ hinnalla (sis. toimituskulut) ja jokaisesta myydystä piposta IPP lahjoittaa suoraan 2€ hyväntekeväisyyskohteeseen.

Hyväntekeväisyys ulottuu kuitenkin vain kentän ulkopuolelle. Itse turnauksessa voittaminen on pojille edelleen tärkeää jo pelkästään Isokylän Pallo-Poikien maineikkaan historian kunniaksi. Itseluottamus on kova, vaikka joukkueen edellisestä voitosta on vierähtänyt jo lähes 20 vuotta. Tästä sisuuntuneena vastustajiksi on tarkoitus kutsua mahdollisimman kovia joukkueita sekä Sallan Palloseura, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tämä voidaan Sallassa tulkita siten, että haaste on heitetty sekä pelillisesti että hyväntekeväisyysmielessä.

Isokylän Pallo-Pojat (faktalaatikko):
  • 1955 perustettu ja 1997 nimenvaihdon myötä jalkapallokartalta kadonnut IPP perustettiin uudelleen vuonna 2016 kunnioittamaan legendaarisen seuran historiaa ja luomaan hyvää mieltä ympärilleen.
  • IPP järjestää 29.7.2017 hyväntekeväisyystapahtuman, jossa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle.
  • IPP-pipoja (hinta 15 €, sis. toimituskulut) voi tilata sähköpostiosoitteesta info@isokylanpallopojat.fi. (Merkitse viestiin tilaajan nimi, lukumäärä, toimitusosoite sekä puhelinnumero.) Jokaisesta myydystä piposta lahjoitetaan 2€ hyväntekeväisyyskohteeseen. Tilaukset viimeistään 31.1.2017 mennessä.
  • Isokylän Pallo-Pojat ry. jäseneksi voit hakea lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen info@isokylanpallopojat.fi.
  • Isokylän Pallo-Pojat löytyy myös Facebookista ja Instagramista sekä kotisivuilta www.isokylanpallopojat.fi