Jalkapallon seuraaminen on yksi elämän perustarpeista, vähän niin kuin ruoka. Yksittäistä jalkapallo-ottelua voikin verrata kunnolliseen ateriaan. Ruo’an voi nauttia rauhassa kotona niin kuin voi matsinkin. Voit syödä yksin tai sitten hyvässä seurassa. Juhlallisempaa on kuitenkin lähteä ulos syömään kunnon ravintolaan samaan tapaan kuin on lähteä katsomaan jalkpalloa stadionille.
Voit suosia suomalaista tai sitten hemmotella itseäsi kansainvälisillä mausteilla. Veikkausliigan lappilaiset joukkueet tarjoavat katsojille poronkäristystä kunnon pottumuussilla. Kuopion Palloseura on kuin kalakukko ja Tampereen Ilves mustaamakkaraa. Helsingin Jalkapalloklubin kotistadionilla vierailua voi verrata fiiniin ravintolaelämykseen Katajanokalla.
Kansainvälisessä ruo’assa ja jalkapallossa on omat kulttuurieronsa eri puolilla maailmaa. Eteläamerikkalainen futis maistuu tuliselta kuin salsa ja afrikkalainen on taas aina ollut eksoottinen makuelämys varsinkin meille suomalaisille.
Ruoka maistuu paremmalta, silloin kun ehtii tulla nälkä. Aiemmin näin olikin, kun koko perhe kokoontui kerran viikossa yhteiseen hyvin valmistettuun lauantain juhlaillalliseen eli TV2:n Englannin liigaotteluun. Tai silloin, kun jalkapallon arvokisoja odotettiin koko vuosi niin kuin jouluateriaa. Juuri odotus ja valmistautuminen olivat jo puoli ruokaa.
Nykyään jalkapallolla ja ruo’alla on kuitenkin yksi yhteinen vihollinen, joka uhkaa pilata alkuperäiset ja perinteiset makunautinnot. Eines! Ruokaa jalostetaan ja jalostetaan. Parhaat ja helpoimmat maut pitää olla valmiiksi purkitettuna ja kaikkien saatavilla, koko ajan. Valioliiga, Bundesliiga, Serie A sekä La Liga. Tulee ähky. Valmisruokaa pitää saada joka ilta kotiin toimitettuna. Ihmiset eivät halua ottaa enää riskiä ja lähteä katsomaan paikanpäälle vaikkapa Veikkausliigaa, jos se sattuukin olemaan mautonta tai jos vettä sataa.
Mestareiden liigasta uhkaa tulla pahinta valmiskastiketta, kun isoimpien futismaiden suurseurat haluavat itselleen suljetun sarjan. Pelaajat ovat kuin samasta puusta veistettyjä koneita, jotka jaksavat painaa illasta toiseen. He ovat taitavia ja voimakkaita. Ruoka maistuu hyvälle, mutta kuitenkin aina samalle. Uskallammeko enää kokeilla uusia makuja?
Einesruokaa lisäjalostetaan E-aineilla, jalkapalloa puolestaan D-aineilla. Doping takaa pelaajien säilyvyyden hyvässä kunnossa. Ruoka ei pääse pilaantumaan. Tämän D-aineen käytöstä ei saa kuitenkaan jäädä kiinni. Kuluttajalle vakuutetaan, että “tuote ei sisällä natriumglutamaattia”. Jos käry käy, niin tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta. Tilanne on paradoksinen. Kuluttajat haluavat, että tuote säilyy mahdollisimman pitkään. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman lisäaineita.
Toisella D-aineella eli data-analyysillä puolestaan pyritään siihen, ettei yllättäviä makuelämyksiä pääse syntymään. Jokaista pelin tapahtumaa pyritään hallitsemaan ja analysoimaan. Kaikki otetaan huomioon ja jokainen maustehippunenkin lasketaan. Ruoka pureksitaan mahdollisimman pieniksi palasiksi jo ennen kuin se ehtii suuhun.
Elämä on nykyään nopeaa ja kiire painaa päälle. Kulinaristillakaan ei ole aina aikaa katsoa koko peliä. Otetaan sipsiä ja snackiä pieneen nälkään. Herkutellaan ja katsotaan vain maalikooste. Vatsa tulee täyteen, mutta jotakin jää puuttumaan. Jännitystä siitä, kumpi voittaa ei synny. Muutenkin herkuttelusta saattaa jäädä huono omatunto. Ja kohta on jo uudestaan nälkä.
Mitä jos kokeiltaisiin luomua? Oman kylän joukkueen pelissä makuelämys ei ole ennalta tiedossa kuten einesruo’assa. Se voi kuitenkin yllättää sinut, jos ainnat sille mahdollisuuden. Jalkapallossa kun tärkeintä ei ole se, kuka on nopein, taitavin ja kaunein. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, kumpi joukkue voittaa pelin ja sitä et voi onneksi tietää etukäteen. Sattuman merkitys lopputuloksen kannalta kasvaa. Ruokaan lipsahtaa vahingossa suunnittelemattomat ainekset, mutta se maistuukin yllättäen paremmalta.
Luomufutis on kuin lähiruokaa, jolla on paljon suurempi merkitys paikkakunnalle kuin einesmössöllä. Liha saattaa olla vähän liian rasvaista ja hitaanpaa mutta muutoin raaka-aineet ovat puhtaita ja varsinkin näin syksyllä ne sisältävät paljon vitamiineja. Ja onneksi joillakin paikkakunnilla luomufutis on Suomessakin vielä perinneruokaa. Sitä kannattaa tukea ja siitä voi olla ylpeä!
