Pallo-Pojan kyyneleet

Olipa kerran Pallo-Poika. Hän matkusti joukkueensa mukana Kokkola Cupiin? Matka Suomen toiseksi suurimpaan junioriturnaukseen oli vuoden kohokohta. Santahaan vihreät verat kisakanslioineen sekä koulumajoituksineen olivat isoja kokemuksia pienelle pojalle. Kentät vilisivät erinäköisiä pallopoikia erivärisissä pelipaidoissaan. Siellä seassa Pallo-Poikakin pyöri omassa pelipaidassaan, jonka rinnassa komeili hänen joukkueensa sini-keltainen logo.

Hänen oma joukkueensa menestyi turnauksessa hyvin ja he pääsivät alkulohkostaan jatkoon. Jatkopeli oli tiukka ja eteni tasaisena aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Pallo-Poika ilmoitti valmentajalle itsevarmana voivansa potkaista ensimmäisenä ja sijoittikin pallon varmasti alakulmaan. Epäonnekseen tuomari ei ollut kuitenkaan antanut vielä lupaa laukaukselle ja se jouduttiin uusimaan. Pallo-Poika hermoili ja vaihtoi kulmaa. Maalivahti torjui ja lopulta joukkue tippui jatkosta.

Pallo-Poika pettyi pahasti. Hän ilmoitti valmentajalle, että pelihommat loppuivat siihen. Kentältä poistuessaan hän piilotti kyyneleensä. Hän ei aikonut pelata enää koskaan. Onneksi yhden nukutun yön jälkeen mieli kuitenkin muuttui. Pallo-Poika kuivasi kyyneleensä punaiseen pelipaitaansa. Hän oppi, ettei jalkapalloa tarvitse lopettaa. Aina tulee uusia pelejä.

Hän kantoi pelipaitaansa vuosia ylpeydellä, kunnes joutui piilottamaan kyyneleensä uudelleen. Hänen joukkueensa nimittäin hävisi taas. Tällä kertaa se hävisi kokonaan olemasta.

Siitäkin huolimatta pelit jatkuivat. Ensin ne jatkuivat uuden nimen ja logon alla, sitten uusissa kaupungeissa ja joukkueissa. Pelipaidat sekä -kaverit vaihtuivat. Pallo-Poika koki monia iloisia hetkiä ja karvaita tappioita erivärisissä pelipaidoissaan. Silti hän kaipasi sitä omaa punaista pelipaitaansa, juuri sitä, jossa oli se sini-keltainen logo.

Vaikka Pallo-Pojan oma joukkue kerran “hävisi”, se ei kuitenkaan koskaan hävinnyt hänen sydämestään. Eikä se hävinnyt muidenkaan Pallo-Poikien sydämistä. Ja nyt, kun nämä Isokylän Pallo-Pojat pukevat punaiset pelipaidat ylleen lähes 20 vuoden tauon jälkeen ja marssivat taas yhdessä kentälle, ei Pallo-Pojankaan enää tarvitse piilotella kyynneleitään.

Kemijärven derby

“Isokylän Pallo-Poikien kunniaksi, kemijärveläisen jalkapallon tulevaisuuden puolesta”

Mitä syntyy, kun taivaan tulista voimaantunut “Pöyliövaaran puhuri” kohtaa vanhan vuosia piilossa pysyneen “Tuntureiden tuulen”? Tuuli, joka on kauan kierrellyt rakkakivien koloja ja kuiskinut vaivaiskoivulle tarinaansa voivotellen kohtaloaan, puhaltaa nyt ilmastonmuutoksen herättämänä Isokylän suunnalta. Se tempaa Kallaanvaarasta mukaansa menneisyyden hajun ja iskeytyy sellunkatkuisten muistojen voimalla uuden puhurin kimppuun. Tuulten yhteentörmäys saa myrskynsilmään joutuneessa Pöyliövaarassa aikaan ennennäkemättömän luonnonilmiön.

Lauantaina 16.7. klo 16 Kemijärven Pallo -55 kohtaa Pöyliövaaran keskuskentällä haamun menneisyydestään, kun vastaan asettuu noin 20 vuotta sitten suomalaiselta jalkapallokartalta hävinnyt joukkue, Isokylän Pallo-Pojat. Tätä ainutlaatuista “Kemijärven derbyä” IPP vs. KP-55 kannattaa tulla kaikkien jalkapalloihmisten ja futisromantikkojen katsomaan kauempaakin.

Nimenmuutos IPP:stä KP-55:ksi tapahtui kauden 1997 jälkeen. Nyt parinkymmenen vuoden takainen edustusjoukkue on päättänyt koota rivinsä. “Viimeinen sukupolvi” haluaa tällä ystävyysottelulla kunnioittaa kaikkia niitä IPP:n muistoja ja saavutuksia sekä ennen kaikkea niitä ihmisiä, jotka aikoinaan rakensivat tämän hienon seuran. Tieto paluusta on levinnyt nopeasti ja vanhan tuulen voimistuessa “viimeinen sukupolvi” on saanut riveihinsä vahvistuksi sekä varhaisempien vuosien pelaajista että nuoremmasta väestä, joiden sydämessä pomppoilee IPP-sydän.

Tapahtumalla halutaan myös osoittaa, että Kemijärvi on edelleen jalkapallokaupunki. Otteluun on vapaa pääsy ja katsomoon voivat tulla kaikenikäiset jalkapalloihmiset. Paikalla järjestetään arpajaiset, joiden tuotto menee kemijärviläisen juniorijalkapallon hyväksi.

KP-55 pelaa tällä kaudella Lapin Nelosessa ja haluaa näyttää IPP:lle kaapin paikan. Joukkueessa on paljon toisen polven kemijärveläisiä jalkapalloilijoita ja kentällä nähdäänkin muutama herkullinen isä-poika-taistelupari. Isäukkojen höpinät kulta-ajoista alkavatkin jo poikia tympimään. YouTubesta opiskellut Messin ja Ronaldon kikat pitäisivät purra kaiken järjen mukaan “vanhuksiin”. Lisäksi pojilla on nyt loistava tilaisuus näyttää yleisölle, että heidän esityksiään kannattaa tulla seuraamaan jatkossa myös sarjapeleihin.

IPP puolestaan luottaa aikoinaan mm. Pajarin valmentajasuvulta saamiinsa oppeihin eikä mihinkään nykyajan tubetuksiin. Paikkakuntalaisten valmentajien lisäksi “viimeiseen sukupolveen” puhalsi karjalaista positiivisuutta joensuulainen Jari Soininen, jonka komennossa IPP pelasi viimeiset vuodet. Jarin luoma joukkuehenki näkyy joukkueessa edelleen ja lienee osasyynä siihen, että rivit haluttiin kasata uudelleen.

Pelaajien paluu IPP:n paitaan tulee olemaan mieluinen joskaan ei kivuton tehtävä. Jos linimenttiä ja teippiä kului paljon jo 20 vuotta sitten, niin nyt niitä tullaan tarvitsemaan ennennäkemättömät määrät, jotta “Ipin pojista” saadaan vielä joukkue parsittua kasaan. Jalka ei välttämättä enää nouse entiseen tahtiin mutta taistelua ja sydäntä kentältä ei tule puuttumaan tällaisen kunniatehtävän edessä.

Aluksi oli vain Isokylä, pallo ja pojat. Oli kyläjoukkue, joka kasvoi pikkuhiljaa koko kaupungin IPP:ksi, seuraksi, joka pelasi useita kausia kakkosdivarissa ja menestyi myös Suomen Cupissa. IPP tarjosi jännitettävää parhaimmillaan tuhatpäiselle katsojajoukolle ja harmaita hiuksia seuralegenda Hannu “Kersa” Kerkelän lisäksi myös vastustajille. Moni entinen ja nykyinen kemijärviläinen sai jalkapallo-oppinsa punapaidoissa.

Sitten tuli KP-55, joka jatkoi jalkapallotoimintaa Kemijärvellä. Se kasvatti junioreitaan muihin joukkueisiin aina RoPS:a myöten. Sittemmin se sai kemijärviläisten iloksi myös oman edustusjoukkueensa uudelleen jalkeille. Ja nyt on tullut aika juhlia paikallista jalkapalloa kesän suurimmassa spektaakkelissa.

Kumpi voittaa Kemijärven derbyn? Montako Särkelää, Kerkelää ja Pöyliötä nähdään kentällä? Lähteekö “Beirutin poikien” puhkiruostunut Fiat Regata vielä käyntiin Levärannalta ja laitetaanko Pedro Barbosalle “päällystakki”? Kaiken tämän ja paljon muuta näet, kun tulet Pöyliövaaran keskuskentälle lauantaina 16.7. klo 16.