Olipa kerran Pallo-Poika. Hän matkusti joukkueensa mukana Kokkola Cupiin? Matka Suomen toiseksi suurimpaan junioriturnaukseen oli vuoden kohokohta. Santahaan vihreät verat kisakanslioineen sekä koulumajoituksineen olivat isoja kokemuksia pienelle pojalle. Kentät vilisivät erinäköisiä pallopoikia erivärisissä pelipaidoissaan. Siellä seassa Pallo-Poikakin pyöri omassa pelipaidassaan, jonka rinnassa komeili hänen joukkueensa sini-keltainen logo.
Hänen oma joukkueensa menestyi turnauksessa hyvin ja he pääsivät alkulohkostaan jatkoon. Jatkopeli oli tiukka ja eteni tasaisena aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Pallo-Poika ilmoitti valmentajalle itsevarmana voivansa potkaista ensimmäisenä ja sijoittikin pallon varmasti alakulmaan. Epäonnekseen tuomari ei ollut kuitenkaan antanut vielä lupaa laukaukselle ja se jouduttiin uusimaan. Pallo-Poika hermoili ja vaihtoi kulmaa. Maalivahti torjui ja lopulta joukkue tippui jatkosta.
Pallo-Poika pettyi pahasti. Hän ilmoitti valmentajalle, että pelihommat loppuivat siihen. Kentältä poistuessaan hän piilotti kyyneleensä. Hän ei aikonut pelata enää koskaan. Onneksi yhden nukutun yön jälkeen mieli kuitenkin muuttui. Pallo-Poika kuivasi kyyneleensä punaiseen pelipaitaansa. Hän oppi, ettei jalkapalloa tarvitse lopettaa. Aina tulee uusia pelejä.
Hän kantoi pelipaitaansa vuosia ylpeydellä, kunnes joutui piilottamaan kyyneleensä uudelleen. Hänen joukkueensa nimittäin hävisi taas. Tällä kertaa se hävisi kokonaan olemasta.
Siitäkin huolimatta pelit jatkuivat. Ensin ne jatkuivat uuden nimen ja logon alla, sitten uusissa kaupungeissa ja joukkueissa. Pelipaidat sekä -kaverit vaihtuivat. Pallo-Poika koki monia iloisia hetkiä ja karvaita tappioita erivärisissä pelipaidoissaan. Silti hän kaipasi sitä omaa punaista pelipaitaansa, juuri sitä, jossa oli se sini-keltainen logo.
Vaikka Pallo-Pojan oma joukkue kerran “hävisi”, se ei kuitenkaan koskaan hävinnyt hänen sydämestään. Eikä se hävinnyt muidenkaan Pallo-Poikien sydämistä. Ja nyt, kun nämä Isokylän Pallo-Pojat pukevat punaiset pelipaidat ylleen lähes 20 vuoden tauon jälkeen ja marssivat taas yhdessä kentälle, ei Pallo-Pojankaan enää tarvitse piilotella kyynneleitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti