Ostin tänään Rovaniemen Palloseuran kausikortin kaudelle 2019. Klikkasin itseni RoPS-verkkokauppaan, vaikka tiesin, että Veikkausliigan pelejä olisi varmasti ensi huhtikuussa lämpimämpi seurata omasta “Ruudusta” kuin koleasta katsomosta. Lisäsin tuotteen ostoskoriin siitäkin huolimatta, että pääsisin seuran junnuvalmentajana peleihin toimitsijakortilla muutenkin ilmaiseksi.
Tiedän, että vaimoa on vaikea saada peleihin mukaan. Merkitsin silti tuotteiden lukumääräksi kaksi. Ja vaikka olen Isokylän Pallo-Poikien (IPP) kasvattina kokenut monta karvasta tappiota kyseistä seuraa vastaan, niin painoin silti enteriä: “Lähetä tilaus”.
Tähän kaikkeen meni internetin aikakaudella aikaa vain minuutti. Koska hieman hitaalla ja sentimentaalisella topparilla asiat etenivät nopeammin kuin ajatus, ja rahat katosivat verkkopankista ennen kuin hissi ehti ylimpään kerrokseen, jäi ostopäätöksen perustelu ja jälkipyykki henkilökohtaisen “ottelun jälkeisen” palaverin ja videoanalyysien varaan.
Ensinnäkin, 59 euron arvoisella RoPS-kausarilla näkee tulevalla kaudella uskomattoman määrän jalkapalloa Keskuskentän upeasta katsomosta katsottuna ja suoraan Lapin tai jopa koko Suomen huipulta. Kausari kattaa RoPS:n miesten ja naisten edustusjoukkueen kotipelien lisäksi myös farmijoukkueen pelit.
Naiset ovat pelanneet hienon kauden Ykkösessä ja jännitettävää riittää varmasti myös ensi kaudella. Farmijoukkue puolestaan varmisti nousunsa miesten Kakkoseen. Kovemmassa sarjassa RoPS:n juniorimyllyn läpikäyneet paikkakunnan omat pojat pääsevät näyttämään taitonsa ja kehittymään entisestään matkalla kohti edustusjoukkuetta.
Kermana kakun päälle ovat RoPS:n Veikkausliigajoukkueen pelit. Tällä kaudella uudessa valmennuksessa edustusjoukkueen peli-ilmettä ja lahjakkaiden pelaajien esiinmarssia on ollut ilo seurata viikosta toiseen, varsinkin lähes 3000-päisestä yleisöstä katsottuna.
RoPS:n pelissä käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Makkarajono on tuttujen kohtaamispaikka ja kuppi-istuin terapiapenkki, jossa puoliajalla voi purkaa sydäntään ystävälleen. ”sunnuntaimasennuskaan” pääse iskemään, kun koko pyhäpäivän voi odottaa arjen alkamisen sijaan pelin alkua.
Kaikki pelit yhteenlaskettuna pääsee 59 euron kustannuksella yhteen peliin parilla eurolla. Hinta on kuin lämmin kutsu seuralta ihmisille tulla paikan päälle viihtymään ja nauttimaan RoPS:n keskuskentälle järjestämästä kodikkaasta tunnelmasta.
Kausarihaaste on tarkoituksella tai tahtomattaan saanut myös toisen merkityksen. Kohtuullinen hinta mahdollistaa sen, että ihmiset voivat kausarin lunastamalla osoittaa tukensa seuralle, vaikka eivät pääsisi yhteenkään kotiotteluun.
Perinteikkäänä seurana RoPS on monelle entiselle rovaniemiläiselle läheinen. Vuonna 1950 perustettu seura on ehtinyt kasvattaa monet juniorit maailmalle, elämän eri aloille. Nyt tällaisten etelään lähteneiden on hyvä osoittaa kotiseuturakkauttaan ja muistaa vanhaa seuraansa vastaamalla kausarihaasteeseen. Se ei kenenkään taloutta kaada.
Rovaniemen Palloseuran nykyistä ennakkoluulotonta strategiaa, on helppo kannattaa myös löyhemmälläkin siteellä seuraan. Uusi valmennusjohto on edustusjoukkueen menestyksekkään luotsaamisen lisäksi laatinut yhtenäisen valmennusmallin ja pelitavan. Ammattitaidolla laaditun opetussuunnitelman avulla pelaajat autetaan polulle, jota pitkin määrätietoisesti kulkemalla futisjunnulla on mahdollisuus ponnistaa kohti Euroopan kenttiä.
IPP:n kasvattina minua lämmittää erityisesti se, että sama mahdollisuus koskee sateliittiseurayhteistyön kautta myös maakunnan muiden seurojen futarin alkuja. Usein intohimoisimmat treenaajat tulevat sieltä, missä olosuhteet eivät ole itsestäänselvyys. Niinpä kausarin voi hankkia hyvillä mielin myös muualla Lapissa asuva, vaikka ei joka peliin pääsisikään. Samalla hän nimittäin tulee osaltaan tasoittaneeksi sitä oman paikkakunnan tytön tai pojan tietä kohti huippua. “Kun se tuolla kylän kentällä kumminkin kesyttää palloa joka säällä.”
Kausarin hankkija vahvistaa RoPS:n kassan lisäksi jalkapallon asemaa pohjoisessa. Lajin ja seuran arvo yhteiskunnallisena tekijänä kasvaa ja siten yhä useampi nuori ottaa tavoitteekseen pääsyn edustusjoukkueeseen. Teko on yhtä aikaa kunnianosoitus perinteille kuin tuki tulevaisuudelle.
Rovaniemen Reipas, Sodankylän Pallo, Sallan Palloseura, Savukosken Amigos, Sieppijärven SiPa... Lappilaisten jalkapalloseurojen lista on harventunut yhteiskuntarakenteiden muutosten myötä kymmenistä muutamiin. Silti, RoPS:ssa Lapin pääseurana on ripaus kaikkien edesmenneiden ja elossa olevien kyläseurojen identiteettiä. Vaikka omassa sydämessäni tuivertaa IPP:n myötä ikuinen “Tunturituuli”, niin on kuitenkin onni, että meillä on yksi “yhteinen” seura, jota kaikki voivat jännittää ja kannustaa. Jokainen lappilainen ja sieltä lähtenyt voi ylpeillä seuran menestyksellä ja näyttää pitkää nenää “Etelälle”.
Eli kyllä vanhan topparin pelisilmä vielä sen verran toimi, että se kannatti hankkia. Ehdottomasti. Ja vielä tuplana. Kausarihaasteeseen vastaaminen on teko, jolla vaikutan parhaiten lappilaiseen jalkapallokulttuuriin!
