“Se tuli väylän poikki Halosenrannalta, poikien Lassilat mukana. Hiivanan pyörtänöt pölisivät sahajauhoista, kun potkut rikkoivat kahden lakin väliset ristiompeleet. Pikkuhiljaa se valtasi tunnettuna kuningaspallopaikkana pidetyn Taadinkedon ja hivuttautui koulun pelialueelle.”
Näin kuvaili Pauli “Masi” Kerkelä jalkapallon saapumista Kemijärven Isokylälle 1950-luvun alkupuolella. Piskusesta kylästä alkoi poikkeuksellinen tarina suomalaisessa jalkapallossa.
Paikallisilla pojilla oli tarve näyttää muille lähiseudun kylille, miten palloa pelataan. Sitä varten perustettiin Isokylän Pallo-Pojat vuonna 1955. Pienikokoisella koulun sepelikentällä vietiin nopeasti pinnat sekä vastustajilta että palloilta.
Kolme piirisarjamestaruutta ja IPP oli valmis aluesarjaan 60-luvun alussa. Pienen kylän ja Koillis-Lapin karujen olojen joukkueesta tuli Palloliiton virallisten sarjojen pohjoisin joukkue.
Koulun kentän kulmalla seissyt lato oli salainen ase, josta kotijoukkue sai hyvät vaudit kulmapotkuihin. Vieraiden kulmissa lato oli maanomistajan toimesta suljettu ja vauhdinotto mahdotonta. Siitäkin huolimatta kylälle toivottiin kunnollista urheilukenttää. Kaukalon purkuakin jouduttiin jokaisen talven jäljiltä odottamaan pitkälle keskikesään.
70-luvun alussa IPP:stä tuli koko kunnan joukkue, kun Kemijärven Urheilijoiden pelaajat siirtyivät sen riveihin. Kotikentäksi tuli Kauppalan keskuskenttä, Pöyliövaaran “Sahara”. Välillä pelattiin myös Hietaniemen kentällä, jossa katsomona toimi junaradan piennar ja josta pallo oli hyvä vetäistä tiukan paikan tullen järveen.
Kemijärveläiset ottivat joukkueen nopeasti omakseen. “Saharan” reunat pullistelivat ihmisistä kolmosdivarissa pelanneen “Tunturituulen” selviytyessä vuoden 1975 Suomen Cupissa puolivälieriin. Televisiokin puhui jalkapallon yllätysjoukkueesta IPP:stä.
Jotakin jalkapallolle oleellista paikkakunnalta kuitenkin vielä puuttui ja sitä nauroivat jo kohta vastustajatkin. Kauan odotettu nurmikenttä saatiin Pöyliövaaraan vuonna 1980.
Näppylähanskat voitiin riisua hetkeksi Lapin lyhyen kesän keskellä nurmen vihertäessä. Todella lyhyissä sortseissa elettiin unohtumattomia aikoja IPP:n pelatessa useamman kauden menestyksekkäästi Kakkosessa. Siihen ei ole mikään muu napapiirin pohjoispuolinen joukkue pystynyt.
90-luvulla IPP:n nimi muutettiin Kemijärven Palloksi -55. Kemijärvelle tuli lama ja futarin akilleen painajainen eli hiekkatekonurmi. Pikkuhiljaa jalkapallon harrastaminenkin hiipui hiljenevässä kaupungissa.
Vuonna 2013 keskuskenttä uusittiin nykyaikaiseksi keinonurmeksi. Kuten myös aikaisempia jalkapallon olosuhdehankkeita, niin myös tätä remonttia rahoitettiin vaikkausvoittovaroilla yhteensä 65 000 eurolla. Uuden kentän myötä laji lähti elpymään perinteisellä jalkapallopaikkakunnalla. KP -55:n harrastajamäärät ovat kasvaneet. Uuden kentän ansiosta KP-55:lla on nykyään myös edustusjoukkueet sekä miehissä että naisissa.
Vaikka kunnian kentillä sahanpuru on vaihtunut kumirouheeseen, Isokylän Pallo-Pojat eivät unohda sankareitaan. Pöyliövaarassa vietetään lappilaisen jalkapallon juhlaa tulevana kesänä. 29.7.2017 pelattavassa IPP Cupissa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle ja tuetaan kemijärveläistä juniorijalkapalloa, jotta uudet pikkukaupungin sankaritarinat olisivat taas mahdollisia.
Tämä teksti on kirjoitettu Veikkauksen kanantustarinaa (kuvassa) varten, johon sitä täytyi hieman lyhentää alkuperäisestä. Tervetuloa kaikki IPP Cupiin 29.7.2017 Kemijärvelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti