lauantai 19. maaliskuuta 2016

Mahdollisuuksien Suomen Cup

Vaasan veri vapisee! 1260 IPP:n kannattajaa huutaa riemusta Kemijärven Pöyliövaaran “Saharan” reunalla, kun Isokylän Pallopojat ovat tekemässä juuri sitä, mitä varten cup-kilpailut on keksitty eli kaatamassa jättiläistä. On vuosi 1975 ja kolmosdivarissa pelaava IPP ei kumartele ykkösdivarin Vaasan Sportille.

Ainoa vieraanvaraisuus, mitä vaasalaisille tarjotaan on Kemijärven kaunis järvimaisema. Ja senkin pilaa paikallisen sellutehtaan läpitunkevana haju, joka paikallisten nenässä tuoksuu vain rahana, leipänä ja paikkakunnan hyvinvointina. Vaasalaiset lähtevät laulukuoroon ja pitkälle bussimatkalle 2-1 tappio niskassaan IPP:n matkatessa Suomen Cupissa sensaatiomaisesti 8 parhaan joukkoon.

Kemijärveläiset paistattelevat menestyksen harjalla. Pienen gallialaiskylän tapaan tuleva vastustaja ei pelota toisin kuin se, että taivas saattaa pudota niskaan ennen seuraavaa kierrosta. (Kemijärven olosuhteet huomioon ottaen se tarkoitti aikaista lumentuloa jo syyskuussa.) Etelässä ihmetellään, että mitä siihen Isokylän kuuluisaan leipäjuuston on oikein sekoitettu, kun kolmosdivarin porukalle ei löydy pysäyttäjää. Jopa Helsingin Sanomat kiinnostuu nuoresta “Tuntureiden tuulesta”, jonka keski-ikä on vain hieman päälle 21 vuotta. Cup-taival on kuin suoraan sadusta. 

Ensimmäisellä kierroksella IPP tiputtaa kolmosdivarin kilpakumppaninsa Rovaniemen Reippaan maalein 2-1. Toisella kierroksella kaatuu ensimmäinen jättiläinen, kun Rovaniemen Palloseura kammetaan kenttään 1-0. Rovaniemeläisten päihittämen on tuottanut kemijärviläisissä erityistä nautintoa kautta aikojen.

Kolmannella kierroksella Kemijärvelle varmaa jatkopaikkaa hakemaan matkustaa ykkösdivarin Oulun Palloseura. Vakioveikkaajat raapivat hiuksiaan, kun “varma kakkonen” pettää IPP:n voittaessa 20-vuotisjuhlaottelunsa 4-1. Yleisön suosikkipelaajat “Kersa”, “Arska” sekä “Höökeri” heiluttavat tahtipuikkoa ja kaksi sarjaporrasta ylempänä pelaavien oululaisten valmentajan on turha selitellä tappiota loukkaantumisillla tai sorakentän kunnolla. Vain muutamaa vuotta myöhemmin Suomen mestaruutta juhlivasta joukkueestakaan (OPS Suomen mestari vuonna 1979) ei siis ole “Ipin” pojille tarpeeksi vastusta.

Neljäs kierros on osoittautua kohtalokkaaksi. IPP joutuu kohtaamaan sen pahimman vastuksen eli itsensä, kun se kohtaa ennakolta heikomman joukkueen, nelosdivarin Tornion Palloveikot. Ehkä hieman takki auki Tornioon matkustanut IPP ratkaisee jännitysnäytelmän vasta jatkoajalla luvuin 3-1. Voitto takaa IPP:lle paikan 16 parhaan joukkoon. Seuraavalla kierroksella onkin sitten jo Vaasan Sportin vuoro ja IPP:n tarunhohtoinen matka vuoden 1975 Suomen Cupissa jatkuu...

On sääli, että kaikista romanttisin kilpailumuoto eli cup voi Suomessa huonosti. Joukkueiden ja sarjaportaiden väliset tasoerot ovat suuret, mutta kuitenkin turnauksessa, jossa jatkoonpääsy saattaa olla kiinni yksittäisen ottelun yksittäisestä tilanteesta on kiehtova. Pienikin toivonkipinä antaa luvan unelmille. Ottelut voivat saada aivan uudet mittasuhteet.

Nykymuotoinen Suomen cup ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään. Veikkausliigajoukkueet pitävät ennen sarjakautta pelattavia cup-otteluita lähinnä harjoituspeleinä ja toivovat, etteivät vaan joutuisi kohtaamaan alasarjajoukkuetta. Kova vastus ennen “tärkeämpien” pelien alkamista on toivelistalla etusijalla, vaikka se tarkoittaakin huonompaa todennäköisyyttä jatkoonpääsyn suhteen.

Alasarjajoukkueet puolestaan jättävät nykyään Suomen cupin usein kokonaan väliin. Turnaus alkaa aivan liian aikaisin talvella. Arpa voi antaa pitkähkön pelireissun kauas omasta piiristä jo heti alkuvuodesta, kun joukkueen kasaaminen on kesken ja harjoitukset tuskin vielä alkaneetkaan.

Kuitenkin juuri Suomen Cupiin panostamalla suomalaista futisperhettä voitaisiin yhtenäistää. Futiskulttuuriimme täytyisi saada syvyyttä ja perinteitä. Todellinen ajatus siitä, että voit kohdata Suomen Cupissa kenet tahansa ja poikamainen unelma jättiläisen kaatamisesta sitouttaisivat myös paikkakuntia ja niiden asukkaita eri tavalla joukkueidensa taakse.

Suomen Cup täytyisi järjestää siten, että jokaiselle suomalaiselle jalkapallojoukkueelle siihen osallistuminen olisi itsestäänselvyys. Aikataulut tulisi lyödä lukkoon hyvissä ajoin. Arvontojen näyttävyyteen on turha panostaa, jos itse ottelun joutuu järjestämään kiireellä. On sama, kuka sen otteluparin hatusta arpoo. Panostetaan mieluummin itse otteluun. Sen kerran, kun alasarjajoukkue saa vieraakseen ison kalan, niin paikkakunnalle harvinaisen ottelun järjestämiseen ei ole riittävästi aikaa. Ja sitten tällainen ottelu joudutaan pelaamaan keskellä talvea lähimmässä jalkapallohallissa, jollaista ei todennäköisesti edes löytyisi pieneltä paikkakunnalta.

Suurin osa Suomen jalkapallosarjoista pyörii kesällä. Tästä syystä ensimmäinen kierros tulisi pelata toukokuun alussa. Se pelattaisiin samana päivänä jokaisella paikkakunnalla. Tämä “kansallinen jalkapallopäivä” potkaisisi samalla näyttävästi käyntiin koko jalkapallokesän. Se houkuttelisi kaikkien paikkakuntien pikkupojat ja -tytöt kaivamaan omat pallonsa esiin talviteloilta viimeistään juuri silloin, kun Suomen suvi olisi puhkeamassa kukkaan. Mediatapahtuma, jossa palloa pelattaisiin samana päivänä ympäri maata, palvelisi hienosti myös Palloliiton tavoitteita esimerkiksi pihapeleihin innostamisen näkökulmasta. 

Ensimmäinen kierros ja koko kaavio olisi arvottu jo hyvissä ajoin talvella, jotta joukkueilla ja paikkakunnilla olisi aikaa järjestellä ottelutapahtumasta tarpeeksi juhlallinen. Television ja muiden medioiden avulla välitettäisiin tunnelmia eri paikkakunnilta. Siellä voitaisiin pelien seuraamisen ohessa muistella menneitä cup-tarinoita, spekuloida arvontakaaviota sekä esitellä paikallisten jalkapalloseurojen toimintaa.

Suunnistajilla on Jukolan viesti ja voimistelijoita Gymnaestrada. Jalkapalloilijoillakin pitäisi olla oma “liputuspäivänsä”, jota kaikki jalkapalloharrastajat voisivat viettää yhdessä. Jo alussa mukana olisi kaikki joukkueet ykkösestä alaspäin. Myös naisten Suomen Cup tulisi luonnollisesti mukaan. Kuinka hienoa olisikaan, kun esimerkiksi Kemijärvellä vierailisi kansallisen jalkapallopäivän kunniaksi vaikkapa AC Oulu. 

Isommilla paikkakunnilla ottelut voitaisiin keskittää kaupungin pääareenalle yhdeksi tapahtumaksi. Rovaniemen keskuskentällä mm. FC Santa Claus, Rollon Pojat, Fc Muurola sekä RoPS:n naiset taistelisivat vuorollaan jatkoonpääsystä muilta paikkakunnalta tulleita vierailijoitaan vastaan. Kentänlaidalla RoPS:n miesten edustusjoukkueen pelaajat pelaisivat pihapelejä junnuja vastaan ja katsomossa vierailisi väkeä pitkin päivää.

Ensimmäisen kierroksen alkurysäyksen jälkeen Suomen Cupia jatkettaisiin tavallisesti eteenpäin kuitenkin siten, että ottelupäivät olisi kiinnitetty kalenteriin jo arvonnan yhteydessä talvella. Jokainen mukana oleva joukkue osaisi näin varautua otteluihin mahdollisen jatkoonpääsyn seurauksena.

Samalla Veikkausliiga alkaisi hieman nykyistä aikaisemmin. Näin pääsarjajoukkueet ehtisivät pelata sarjaotteluita alkukesästä nykyistä enemmän, kun cup-kiireet alkaisivat vasta myöhemmin. Olisi järkevämpää, että haasteellisten kelien alkukevät olisi pyhitetty Veikkausliigajoukkueiden osalta sarjapeleille, koska liiga vaatii muutenkin joukkueiltaan “säänkestäviä” olosuhteita. Näin cup-otteluita voitaisiin pelata silloin, kun kentät ovat luonnollisesti hyvässä kunnossa.

Kuinka hienoa olisikaan, jos Pasmajärven Pallo saisi joskus cupissa vieraakseen “samettisen sammaleiselle” nurmikentälleen vaikkapa Pietarsaaren Jaron. Entisen kyläkoulun miljöö keskellä nuuskakairaa sekä kenttämestarin lämmittämä ulkosauna olisivat kokemisen arvoisia elämyksiä harvinaisemmillekin vierasjoukkueille.

Seuraava isompi mediatapahtuma olisi sitten, kun Veikkausliigajoukkueet tulisivat mukaan viidennellä kierroksella heinäkuussa. Jos “kansallisessa jalkapallopäivässä” keskityttäisiin futikseen harrastuksena ja kansan liikuttajana, niin tässä vaiheessa mediankin huomio alkaisi keskittymään enemmän turnaukseen huippujalkapalloilun näkökulmasta.

Veikkausliigajoukkueille kertyisi maksimissaan kuusi ottelua (mikäli yltäisivät finaaliin asti). Parissa ensimmäisessä niistä ne kohtaisivat todennäköisesti ennakolta heikompia joukkueita. Siinä voisi sitten valmentaja miettiä, minkä verran lepuuttaa huippupelaajiaan. Tämä antaisi tietysti altavastaajalle samanlaisen mahdollisuuden jättiyllätykseen, jollaisia on totuttu näkemään perinteisesti mm. Englannin Cupin kolmannella kierroksella.

Cup huipentuisi finaaliin, joka päättäisi koko suomalaisen jalkapallokauden. Palloliitto yhteistyökumppaneineen tarjoaisi kaikille turnaukseen osallistuneille pelaajille edullisen pakettimatkan finaaliin Helsinkiin. Näin saataisiin järjestettyä Suomen suurin kauden päättäjäissaunailta, kun “lauteilla” olisi jalkapalloihmisiä Suomen joka kolkasta kauden päätöstä juhlimassa.

Suomen Cup saisi enemmän näkyvyyttä. Myös yhteistyökumppanit ja sponsorit kiinnostuisivat Suomen cupista. Se puolestaan tarkoittaisi sitä, että erityisesti Veikkausliigajoukkueita kiinnostavat palkintorahat kasvaisivat uusiin mittoihin.

Suunnitelmani saattaa kuulostaa utopistiselta hömpötykseltä vailla todellisuutta. Lopultahan IPP:kin joutui tunnustamaan tosiasiat vuonna 1975:

Puolivälieräottelu Kuopion Pallotovereita vastaan pelataan Kemijärvellä keskellä syyskuista räntäsadetta. Mestaruussarjassa pelaava “Koparit” marssittaa kuraiselle Pöyliövaaran kentälle lähes parhaan miehistönsä ja IPP:n taival cupissa päättyy. Kotijoukkueen taistelusta huolimatta “Koparit” lunastaa jatkopaikan 5-0 (2-0) lukemin.

Vaikka IPP:n cup-tarina päättyikin, niin se ei kuitenkaan unohtunut kemijärvisten jalkapalloihmisten muistoista, vaan lisäsi paikkakuntalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nuorten IPP:n poikien harjoitteluintoa. Se syvensi paikallista jalkapallokulttuuria.

Olen itsekin pelannut Suomen Cupia. Onhan sekin tietyllä tavalla romanttista, että matkustaa kiireellä  järjestettyyn otteluun kiireessä vuokratulla miehistönkuljetusautolla -30-asteen pakkasella lämmityslaitteiden ollessa rikki. Sompujärven kautta tietenkin! Tai se toinen kerta, kun 1. kierroksen ottelu ratkaistaan tilanteen ollessa tasan rankkarikisalla, joka ammutaan myöhäisen kenttävuoron takia puolen yön paikkeilla Oulun Heinäpään talvi-illassa varpaat jäässä, kaikkien muiden jalkapalloihmisten ollessa katsomassa Mestareiden liigaa sisällä lämpimässä.

Uudistamalla Suomen Cupin saisimme turnauksesta irti todellista cup-romantiikkaa. Kilpailusta voisi tehdä paljon nykyistä kiinnostavamman. Parhaimmillaan kilpailu voisi tarjota harrastajien liikunnan riemua ja ammattilaisten huippu-urheilua samassa paketissa. Lajirakkaus ulottuisi yli sarjatasojen. Suomalainen jalkapallo saisi näkyvyyttä ja kasvaisi tuoden uusia harrastajia lajin pariin. Cup-tarinat ja yllätykset saisivat ansaitsemansa huomion. Myös Palloliitto saisi näkyvän foorumin, jolla se voisi markkinoida tavoitteitaan ja kattojärjestönä edistää toimintaa.

On hienoa, että meillä on Veikkausliiga täynnä hyviä joukkueita ja pelaajia, mutta todellisuudessa “jalkapalloyhteiskuntamme” käsittää reilusti yli satatuhatta rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa (ja pihapelaajat päälle). Tällaisessa määrässä aikuisia ja lapsia on joukkovoimaa, joka voitaisiin yhdistää. Uudistunut Suomen Cup tarjoaisi mahdollisuuden niin yksittäisille joukkueille kuin koko suomalaiselle jalkapallolle.

(Lähdemateriaalina käytin mielikuvitukseni lisäksi historiikkia "Isokylän Pallo-Pojat ry. 1955-1980, 25 vuotta jalkapalloa Kemijärvellä")

4 kommenttia:

  1. Veeku löytänyt hienosti jutun juurta. Hyvin kirjoitettuja juttuja. Aikoinaan IPP:n urasi alkutaipaleella alkoi samoilla naamoilla penkillä jutun aiheet loppua, mietittiin mistäs tänään puhutaan.....Jatka samaa rataa, näitä on kiva lukea ja vanhoja muistella!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvää seuraa oli penkillä. Jutun aiheet loppuivat jo silloin ja siitä lähtien onkin läpikäyty samoja juttuja :) Niitä aikoja on mukava muistella.

      Poista
  2. Mukavaa luettavaa ja hyvä idea. Lisäpiste Pasmajärven Pallosta, joka oli pakko googlettaa. Miten lie päädyinkin myrskyisenä päivänä tätä lukemaan. Terveiset täältä Kokkolasta ex-opiskelukaverilta.

    VastaaPoista