RoPS:n merkityksestä Rovaniemelle

Tämän kirjoituksen motiivina ei ole pohtia, miksi RoPS on siinä tilanteessa, missä se nyt on. Aikomuksena ei ole myöskään etsiä syyllisiä tai jakaa tuomioita kenellekään. Sen sijaan tämän tekstin tarkoituksena on miettiä, mitä me menetämme, jos me menetämme Rovaniemen Palloseuran.

Jalkapallo on osa kulttuuria. Nyt kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja monien muiden hirmutekojensa lisäksi tuhonnut toiminnallaan useita eurooppalaisia kaupunkeja, on hyvä muistaa, kuinka sota aikoinaan tuhosi myös Rovaniemen. Vajaat 80 vuotta sitten käytiin Lapin sota, jossa saksalaiset vetäytyivät Pohjois-Suomesta. Toisen maailmansodan katkeraa tappiota kohti marssinut armeijakunta tuhosi syksyn 1944 aikana mennessään ison osan maakuntaa. Elämän ja kulttuurin rakentaminen Rovaniemellä kuten muuallakin Lapissa täytyi aloittaa alusta. Suomi kuului sodan häviäjiin ja tunnelmat olivat sen mukaiset. Urheilu oli yksi keino löytää iloa  ja sisältöä elämään. Asioita, joista sai luvan kanssa olla innoissaan ja ylpeä, oli vähän. Niihin aikoihin ja siihen ilmapiiriin perustettiin myös Rovaniemen Palloseura vuonna 1950. Seurasta tulikin pikkuhiljaa yksi jälleenrakennetun paikkakunnan kulttuurin kulmakivistä. Jonkinlainen rovaniemiläisyyden symboli ja yhteinen ylpeyden aihe.

RoPSn matkaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä. Voittoja ja tappioita, europelejä ja sopupelejä, säästökuureja ja vastuutonta rahankäyttöä. On syytä ymmärtää, että myös maailma on muuttunut reilussa 70 vuodessa. Uuden sodanuhan lisäksi nykypäivänä myös ilmastonmuutos ja koronapandemia laittavat ihmisten arkea ja arvoja uusiksi. Internetin ja sosiaalisen median myötä kompleksisemmaksi muuttuneessa maailmassa ihmisillä on muutakin tekemistä kuin toimia vapaaehtoisena jossakin järjestöissä tai urheiluseuroissa. Elämä on muuttunut nopeammaksi. Kaikki täytyy saada nyt ja heti! Silti RoPSin junioreissa palloili vielä viime kesänäkin yli 1000 lasta ja nuorta. Harjoituksia ja ottelutapahtumia veti pääosin vapaaehtoiset, jotka eivät laskeneet tunteja toiminnalleen. Pelaajien joukossa oli varmuudella kolmannen, miksei jo neljännenkin polven ropsilaisia. Se jos joku on paikallista kulttuuria!

Jalkapalloseurassa on kaksi pyhää asiaa, joihin ei saa koskea. Kannattajien täytyy voida huutaa yhdessä joukkueen nimeä. Sitä samaa nimeä, jota heidän isänsä ja äitinsä ovat huutaneet. Kun pelaaja tekee maalin, täytyy hänen voida suudella sitä samaa logoa, mitä suudeltiin jo 70 vuotta aiemmin.

Itse olen Isokylän Pallo-Poikien kasvatti. Seura perustettiin myös sodanjälkeiseen Lappiin: vuonna 1955 Kemijärvelle. Nopeasti seura kasvoi rakkaaksi ja merkittäväksi asiaksi koko paikkakunnalle. IPP:n nimi muutettiin Kemijärven Palloksi -55 vuonna 1997. Siihen katkesi se ihmisiä yhdistänyt linkki, joka oli noin 40 vuodessa rakennettu. Siihen sammui se yhteinen hiili, johon vaihtuvat sukupolvet olisivat voineet vuorollaan puhaltaa. 1990-luvulla jalkapallojoukkueiden nimien muutteleminen oli muotia. Siihen haksahti moni suurempikin seura. Onneksi ei kuitenkaan RoPS, joka on selvinnyt aiemmista karikoistaan RoPS:na. Voidaan arvioida, että ihmisiä, joiden elämässä Rovaniemen Palloseura on merkityksellinen asia on kymmeniä- ellei satojatuhansia. Määrä kasvaa koko ajan, mikäli asiat hoidetaan hyvin. Mikä muu asia yhdistää ja edistää rovaniemeläisyyttä yhtä paljon? Tällaisen ketjun katkaiseminen olisi suuri sääli.

Rovaniemellä eletään tällä hetkellä raskaita mutta myös merkityksellisiä aikoja. Valitettavasti minullakaan ei ole ratkaisua ongelmiin, eivätkä tulevat päätökset ole ollenkaan helppoja. Niitä tehdessä kannattaa kuitenkin muistaa, kuinka merkittäviä ne ovat koko kaupungin kulttuurille, perinteille ja yhteisöllisyydelle. Toivon viisautta kaikille päätöksiin osallistuville ihmisille. Minä tulen kantamaan kaiholla IPP:n logoa sydämessäni hautaan asti! Toivottavasti RoPSn logoa ja nimeä ei tarvitse haudata.

Olen ylpeä siitä, että unelmoin

Siinä kesti kohdallani yli 30 vuotta. Lasken odotukseni alkaneen vuoden 1990 Italian MM-kisoista, jolloin olin 9-vuotias. Silloin ymmärsin, että Suomikin voisi olla joskus mukana. Ehkä jo seuraavalla kerralla. Odottavan aika oli kuitenkin pitkä ja kivinen. Mutta nyt se on lopulta ohi. Huuhkajat ovat vihdoinkin kisoissa! 

Jalkapallon miesten arvokisoihin pääsyä on pidetty viimeisenä kynnyksenä, jonka saavuttamista Suomelta on vaadittu, jotta sitä voitaisiin pitää urbaanina yhteiskuntana. Itse rakastuin jalkapalloon kotiseudullani Itä-Lapissa eli mahdollisimman kaukana suurten kaupunkien futiskulttuureista. Pikkunäppärä katufutis loisti poissaolollaan, kun potkin palloa yksin vanhan kivinavetan seinään Pelkosenniemen Saunavaarassa. Sekä navetta että pelikenttäni vieressä edelleen seisova vanha hirsinen asuintalo olivat toki kokeneet myös kansainvälisten tunteiden kuumuuden helmoissaan. Suomea suuremman jalkapallomahdin edustajat olivat jättäneet jälkensä näihin harjoituskenttäni “lehtereihin” 1940-luvulla. Silloin navetasta jäivät jäljelle vain kiviosat. Asuinrakennuskin oli sytytetty, mutta onneksi se oli  sammunut ja säästynyt. Isäni kotitalolle, jonka rauniot rajasivat harjoituskenttääni takaa, oli puolestaan käynyt huonommin.

Toisena arvokisoihin pääsyä hidastavana tekijänä onkin pidetty Suomen kansan traumoja, jotka juontavat juurensa toisesta maailmansodasta. Siinä julmassa pelissä Suomi joutui valitsemaan joukkuekaverikseen sen, jonka tiedettiin takaavan meille paremmat mahdollisuudet itsenäisyyden säilyttämiselle. Historia kuitenkin osoitti, ettei sekään, ainoa käteen jäänyt vaihtoehto, osoittautunut lopulta voittavaksi taktiikaksi. Sillä kuitenkin saavutettiin “tyydyttävä tappio”, joka oli siinä tilanteessa paras vaihtoehto. Termi “tyydyttävä tappio” jäi kuitenkin kiusallisen pitkäksi aikaa kummittelemaan myös jalkapalloomme.

Jos sodan jälkeen Suomessa oltiin polvillaan, niin Itä-Lapissa oltiin vieläkin syvemmällä. Tuhottu maakunta, poltetut kodit sekä Neuvosto-partisaanien syrjäkylien siviilejä kohtaan jatko-sodan aikana tehdyt tuhoiskut painoivat ihmisten mielissä. Ja pahinta oli se, että sinne niiden oli myös jäätävä. Asioista ei ollut suotavaa puhua. 

Täällä oltiin nähty liian konkreettisesti se, mikä hinta liiallisella unelmien tavoittelulla voi olla. Ylpeydestä tuli paikoin jopa pahe. Täällä ei ollut helppo kasvaa voittajaksi kansainvälisille nurmikentille, joista minäkin haaveilin. Eiväthän ne unelmat jääneet minulta pelkästään sen takia toteutumatta, mutta tämä kuitenkin näkyi omilla ratkaisuhetkillänikin. Kun asettelin palloa rangaistuspilkulle, mieleeni juolahti liian usein ajatus: "Entä jos… ". Siitä huolimatta rakastuin jalkapalloon. Siitä huolimatta unelmoin.

Onneksi kasvattajaseurakseni tuli Isokylän Pallo-Pojat. IPP oli minulle poikkeus muutoin kovia kokeneessa maakunnassa. Ihailin salaa ylpeästi ja itsekkäästi pelipaitaansa kantaneita “Ipin poikia”, jotka eivät hätkähtäneet suurempia. Sen he olivat osoittaneet mm. vuoden 1975 Suomen Cupissa, jossa IPP eteni kahdeksan parhaan joukkoon järkyttämällä monia isompiaan. Jotkut paheksuivat joukkueen pelaajia. Liian ylepeitä ja liian leuhkoja.

Paikalliset miehet olivat puolustaneet kotikyliään talvisodan ratkaisutaisteluissa Pelkosenniemen ja Isokylän liepeillä viimeiseen hengenvetoon asti. Ehkä minustakin tuli siksi puolustaja, joka pyrki suojelemaan omaa maaliaan ainakin viimeiseen hikipisaraan. Peliasennossa tai sijoittumisessa saattoi olla puutteita mutta ne korvattiin yrityksellä. Parasta treeniä puolustamiseen oli minulle uljassarvisten hirvasporojen merkintä.  Helpompi oli vartioida liukasta vastustajaa kuin pitää aloillaan vikuroivaa poronkörilästä sen aikaa, että se saatiin "pangotettua" tai merkittyä.

Kasvoin aikuiseksi ja omien lapsenomaisten unelmien tilalle yritti pyrkiä arkirealismi. Vuodet vierivät ja aallonpohjalla ollut suomifutis tuntui vaipuvan joskus jopa pinnan alle. Välillä tuntui, että näinköhän  se sittenkään tapahtuu omana elinaikanani. Elämä kuitenkin osoitti, ettei koskaan kannata luovuttaa. 

Nykypolvi ei enää pelkää voittamista. Vaikka me vanhemmat ikäluokat syytämme heitä monista asioista, niin yksi asia on kuitenkin muuttunut. Kun katson maajoukkueen pelaamista, minun ei tarvitse enää ajatella, että "Mitä jos sittenkin..". Menneisyyden traumat ovat suodattuneet edellisiin sukupolviin. Huuhkajat ovat valmiita yllättämään jättiläisiä tilausuuden tullen.

Uudet ikäluokat osoittivat sen, ettei meidän, tämän pitkän matkan kulkeneiden, utopistiselta tuntunut haaveilu ollut turhaa. Viisi vuotta sitten elettiin vielä aikaa ennen “Riveluutiota” ja “Sukupolvien unelmaa”. Kirjoitin silloin, miltä tuntuisi sitten, kun Suomi pääsisi vihdoinkin kisoihin. Tänään olen ylpeä siitä, mitä kirjoitin. Siitä, että unelmoin!

...Olen kulkenut maajoukkueen kannattajana pitkän matkan. Välillä se on ollut raskas ja raateleva tie. En vaihtaisi kuitenkaan enää peliäkään pois, koska tiedän nyt, että omassa elämässäni jokaisella ottelulla on ollut oma tarkoituksensa, myös tappioilla. Lisäksi tiedän, että tarina on keskeneräinen ja sen huipennus lähestyy.

Jo pelkkä ajatus Huuhkajien pääsystä arvokisoihin saa minut lapsenomaisen levottomaksi ja rauhattomaksi. On vaikea kuvitella, mitä sitten tapahtuu. Miltä se tuntuu kaiken tämän odotuksen jälkeen? Ajatus on niin epätodellinen, että se tuntuu jopa kielletyltä.

Vihdoinkin kisoihin! Kuinka hyvältä nuo sanat tuntuvatkaan. Voin vihdoin avata nyrkkeihin puristetut lukot ja sinivalkoiseen sydämeen padotut tunteeni vapautuvat. Kaikki kyyneleet ja jännitys eivät olekaan olleet turhaa. Kaikella on sittenkin ollut syynsä. Valtava möykky putoaa ja olo tuntuu kevyeltä… (Vihdoinkin kisoihin!, ote Veekun blogista 3.10.2016)

RoPS:n kausarihaaste on lappilaisen jalkapallon kulttuuriteko

Ostin tänään Rovaniemen Palloseuran kausikortin kaudelle 2019. Klikkasin itseni RoPS-verkkokauppaan, vaikka tiesin, että Veikkausliigan pelejä olisi varmasti ensi huhtikuussa lämpimämpi seurata omasta “Ruudusta” kuin koleasta katsomosta. Lisäsin tuotteen ostoskoriin siitäkin huolimatta, että pääsisin seuran junnuvalmentajana peleihin toimitsijakortilla muutenkin ilmaiseksi.

Tiedän, että vaimoa on vaikea saada peleihin mukaan. Merkitsin silti tuotteiden lukumääräksi kaksi. Ja vaikka olen Isokylän Pallo-Poikien (IPP) kasvattina kokenut monta karvasta tappiota kyseistä seuraa vastaan, niin painoin silti enteriä: “Lähetä tilaus”.

Tähän kaikkeen meni internetin aikakaudella aikaa vain minuutti. Koska hieman hitaalla ja sentimentaalisella topparilla asiat etenivät nopeammin kuin ajatus, ja rahat katosivat verkkopankista ennen kuin hissi ehti ylimpään kerrokseen, jäi ostopäätöksen perustelu ja jälkipyykki henkilökohtaisen “ottelun jälkeisen” palaverin ja videoanalyysien varaan.

Ensinnäkin, 59 euron arvoisella RoPS-kausarilla näkee tulevalla kaudella uskomattoman määrän jalkapalloa Keskuskentän upeasta katsomosta katsottuna ja suoraan Lapin tai jopa koko Suomen huipulta. Kausari kattaa RoPS:n miesten ja naisten edustusjoukkueen kotipelien lisäksi myös farmijoukkueen pelit.

Naiset ovat pelanneet hienon kauden Ykkösessä ja jännitettävää riittää varmasti myös ensi kaudella. Farmijoukkue puolestaan varmisti nousunsa miesten Kakkoseen. Kovemmassa sarjassa RoPS:n juniorimyllyn läpikäyneet paikkakunnan omat pojat pääsevät näyttämään taitonsa ja kehittymään entisestään matkalla kohti edustusjoukkuetta.

Kermana kakun päälle ovat RoPS:n Veikkausliigajoukkueen pelit. Tällä kaudella uudessa valmennuksessa edustusjoukkueen peli-ilmettä ja lahjakkaiden pelaajien esiinmarssia on ollut ilo seurata viikosta toiseen, varsinkin lähes 3000-päisestä yleisöstä katsottuna.

RoPS:n pelissä käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Makkarajono on tuttujen kohtaamispaikka ja kuppi-istuin terapiapenkki, jossa puoliajalla voi purkaa sydäntään ystävälleen. ”sunnuntaimasennuskaan” pääse iskemään, kun koko pyhäpäivän voi odottaa arjen alkamisen sijaan pelin alkua.

Kaikki pelit yhteenlaskettuna pääsee 59 euron kustannuksella yhteen peliin parilla eurolla. Hinta on kuin lämmin kutsu seuralta ihmisille tulla paikan päälle viihtymään ja nauttimaan RoPS:n keskuskentälle järjestämästä kodikkaasta tunnelmasta.

Kausarihaaste on tarkoituksella tai tahtomattaan saanut myös toisen merkityksen. Kohtuullinen hinta mahdollistaa sen, että ihmiset voivat kausarin lunastamalla osoittaa tukensa seuralle, vaikka eivät pääsisi yhteenkään kotiotteluun.

Perinteikkäänä seurana RoPS on monelle entiselle rovaniemiläiselle läheinen. Vuonna 1950 perustettu seura on ehtinyt kasvattaa monet juniorit maailmalle, elämän eri aloille. Nyt tällaisten etelään lähteneiden on hyvä osoittaa kotiseuturakkauttaan ja muistaa vanhaa seuraansa vastaamalla kausarihaasteeseen. Se ei kenenkään taloutta kaada.

Rovaniemen Palloseuran nykyistä ennakkoluulotonta strategiaa, on helppo kannattaa myös löyhemmälläkin siteellä seuraan. Uusi valmennusjohto on edustusjoukkueen menestyksekkään luotsaamisen lisäksi laatinut yhtenäisen valmennusmallin ja pelitavan. Ammattitaidolla laaditun opetussuunnitelman avulla pelaajat autetaan polulle, jota pitkin määrätietoisesti kulkemalla futisjunnulla on mahdollisuus ponnistaa kohti Euroopan kenttiä.

IPP:n kasvattina minua lämmittää erityisesti se, että sama mahdollisuus koskee sateliittiseurayhteistyön kautta myös maakunnan muiden seurojen futarin alkuja. Usein intohimoisimmat treenaajat tulevat sieltä, missä olosuhteet eivät ole itsestäänselvyys. Niinpä kausarin voi hankkia hyvillä mielin myös muualla Lapissa asuva, vaikka ei joka peliin pääsisikään. Samalla hän nimittäin tulee osaltaan tasoittaneeksi sitä oman paikkakunnan tytön tai pojan tietä kohti huippua. “Kun se tuolla kylän kentällä kumminkin kesyttää palloa joka säällä.”

Kausarin hankkija vahvistaa RoPS:n kassan lisäksi jalkapallon asemaa pohjoisessa. Lajin ja seuran arvo yhteiskunnallisena tekijänä kasvaa ja siten yhä useampi nuori ottaa tavoitteekseen pääsyn edustusjoukkueeseen. Teko on yhtä aikaa kunnianosoitus perinteille kuin tuki tulevaisuudelle.

Rovaniemen Reipas, Sodankylän Pallo, Sallan Palloseura, Savukosken Amigos, Sieppijärven SiPa... Lappilaisten jalkapalloseurojen lista on harventunut yhteiskuntarakenteiden muutosten myötä kymmenistä muutamiin. Silti, RoPS:ssa Lapin pääseurana on ripaus kaikkien edesmenneiden ja elossa olevien kyläseurojen identiteettiä. Vaikka omassa sydämessäni tuivertaa IPP:n myötä ikuinen “Tunturituuli”, niin on kuitenkin onni, että meillä on yksi “yhteinen” seura, jota kaikki voivat jännittää ja kannustaa. Jokainen lappilainen ja sieltä lähtenyt voi ylpeillä seuran menestyksellä ja näyttää pitkää nenää “Etelälle”.

Eli kyllä vanhan topparin pelisilmä vielä sen verran toimi, että se kannatti hankkia. Ehdottomasti. Ja vielä tuplana. Kausarihaasteeseen vastaaminen on teko, jolla vaikutan parhaiten lappilaiseen jalkapallokulttuuriin!

Elämän peli & Hyväntekijät

Elämän peli

Ukkosen uhka on väistynyt. Vielä hetki sitten synkillä pilvillä pelotellut tuuli puhaltaa edelleen voimakkaasti mutta lempeästi kesän viimeisiä lämpöjään. Urheilukentän katsomo ja sen lehterit ovat täyttyneet ihmisistä. Viimeisetkin sadetta varoneet vaeltavat paikalle.

Heidän joukossaan kenttää lähestyvät myös tutut kasvot. Matka joukkueen mukana on ollut pitkä. Silmät ovat nähneet paljon. Niiden katseen alla kyläjoukkue kasvoi seuraksi, joka väritti aikanaan suomalaista jalkapalloa sen pohjoisimpana ulottuvuutena. Sydämellä on eletty koko tarina 50-luvun kentiltä lähtien...

Pöyliövaaran kumirouheella “Tunturituuli” aloittaa ottelun räväkästi. Isokylän Pallo-Pojat siirtyy johtoon Rovaniemen Palloseuraa vastaan Sami Vartiaisen “musamaisella” pommilla, 30 metristä yläkulmaan. Peli aaltoilee yleisöön menevästi maalilta toiselle. Pekka Pernu murtautuu tuttuun tyyliinsä puolustuksen linjasta, harhauttelee maalivahdin ja tarjoilee “kello kolmen teen” maalille. Antti Naakka on aina siellä, missä tapahtuu ja maalaa helposti IPP:n toisen.

Risto “Ynni” Pöyliö pääsee käyttämään tuttua “kallaanvaaralaista” kikkaa rangaistuspotkussa. Hän harhauttaa RoPSn maalivahdin samaan kulmaan, mihin vetää pallonkin. IPP:lle kolmas maali. Tuuletuksesta näkee, mitä IPP miehelle merkitsee.

Kotijoukkueen neljäs ja viimeinen maali on myös komeaa katseltavaa. Ilmeisen salaa treenannut Jaakko “Jasu” Kerkelä saa jalkansa vapaaksi laidalla. Tarkka keskitys tavoittaa IPP:n viimeisen sukupolven kruununjalokiven Pekka Pernun, joka tykittää pallon suoraan syötöstä vastustamattomasti RoPS-maaliin. Katsomossa raikaa: “IPP, MAALI TEE!”. Yleisö on aina ollut IPP:n 12. pelaaja. Tänään sen arvokkuutta lisäävät entisestään monet katsomoon tulleet IPP-legendat kuten Hannu Kerkelä, Pertti Pajari sekä Kyösti Imponen….sekä ne tutut kasvot...

Parhaat pelaajat löytyvät kotijoukkueen tolppien välistä. RoPS:n pelaajatkin äityivät hehkuttamaan pelin jälkeen maalivahteja Jukka “Kortsu” Kortelaista sekä Matti “Illu” Kotajärveä, jotka osoittautuvat edelleen käsittämättömiksi kumiukoiksi. Vaikka “tosipeleistä” on saattanut jo vierähtääkin vuosikymmen...tai kaksi, niin molemmat esittävät tukun huipputorjuntoja. Urheiluruutukamaa edelleen.

Vaikka virallista kutsua pelaamaan ei kenellekään kotijoukkueen pelaajalle lähetettykään, niin silti viidakkorumpuperiaatteella kokoonpanoon on kasaantunut hieno kattaus aina 70-luvun tähdistä lähtien. On Heikki “Höökeri” Särkelää, Mauri “Kultajalka” Kumpulaa, Juhani “Jussa” Sipovaaraa, Jari “Kultsa” Kujalaa, Tapio “Tappi” Pöyliötä, Sovan Jarmoa sekä monia muita. Veljellisyys huokuu vaihtopenkiltä, vaikka eri sukupolvien pelaajat eivät välttämättä tunnekaan toisiaan entuudestaan.

Eikä syytä ole unohtaa IPP:n 13. ja 14. pelaajiakaan. Erotuomari Rauno “Pärrä” Jussila tuomitsee varmoin ottein, vaikka partavaahto onkin jäänyt tällä kertaa kotiin. Kuuluttaja Jukka “Motteri” Ingerön samettista ääntä on aina ilo kuunnella. Motterin raati valitsee jälleen parhaan pelaajan lisäksi myös parhaan katsojan. Paras kuuluttajakin olisi helppo nimetä.

RoPS antaa kotijoukkueelle kelpo vastuksen tehden viisi maalia. Vaaralliseksi tiedetty Kimmo Savolainen nakuttaa hattutempun. IPP-juuret omaava Olli Pöyliö puolestaan pyörittää keskikentällä. Joukkueessa pelaa mm. Helinin veljekset Matti ja Juuso, Jarmo Ilola, Matti Vikman sekä Arto Autti. RoPS:n suurten pelaajien suuruus näkyy sekä heidän otteissaan että oikeassa asenteessaan tapahtumaa kohtaan.

Koko IPP:n uudelleen herättämisen ideana ja voimanlähteenä on toiminut rakkaus ja arvostus vuonna 1955 perustettua seuraa kohtaan. Siksipä tämä ottelu ei voisi saada suurempaaa kunnianosoitusta, kuin seuran pitkäaikaisimman puheenjohtajan Tuure Pajarin läsnäolon kentän reunalla. Seuran puheenjohtajan nuija, johon hän tarttui ensimmäisen kerran reilusti yli 50 vuotta sitten, pysyi vuosikymmeniä Tuuren turvallisissa käsissä. Hänen komennossaan jalkapallokulttuuri juurrutettiin Kemijärvelle. Syntyi “ipiläisyys”, joka näkyy ja kuuluu vielä tänä päivänäkin...ja erityisesti tänä päivänä.

Kello käy. Aikaa ei voi pysäyttää, vaan peli päättyy aina tuomarin loppuvihellykseen. Ennen sitä täytyisi elää hetkessä ja tehdä ne asiat, joita on kentällä halunnut toteuttaa. Maailma ja ihmisten elo sen mukana muuttuvat kovaa vauhtia. Uusia villityksiä ja ilmiöitä tulee ja menee.

Ihminen on kuitenkin aina ihminen ja lopulta mieleen jäävät vain ne tärkeimmät asiat ja rakkaimmat suhteet. Jalkapalloihmiselle yksi tällainen on suhde omaan joukkueeseen. Lehdessä lukee, että “Tuntureilta tuulee!”. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: IPP pelaa!

Hyväntekijät

IPP Cupin järjestelyt alkoivat jo viime vuoden puolella. IPP:n ohjelmatoimisto teki ison työn järjestellessään ja valmistellessaan tapahtumaa. Myös muu IPP:n väki oli korvaamaton apu monessa paikassa. Kemijärven Pelastakaa Lapset ry:n toimihenkilöt puursivat koko päivän aamusta iltaan pitäen huolta mm. siitä, että lapsilla oli mukavaa tekemistä. Kemijärven Pallo-55 hoiti kentän järjestelyt ja kanttiinin kuntoon asianmukaisella tomeruudella. Lisäksi KP-55 pelasi tapahtuman yhteydessä Nelosen ottelun Tornion Tarmoa vastaan kaataen vastustajansa juhlan kunniaksi 3-2 numeroin.

Lukuisat yritykset ja ihmiset niiden taustalla tukivat meitä avokätisesti, jotta tapahtuman järjestäminen olisi ylipäätään mahdollista. VPK-talon isännät tarjosivat upeat puitteet juhlille. Bändit Duuriseiska sekä Laskuteline nostivat illan tullen tunnelman kattoon, ajoittain sen yläpuolellekin.

Välillä näytti huonolta, kun joukkue toisensa jälkeen perui tulonsa. Rovaniemen Palloseuran Jarmo Ilola osoitti kuitenkin, miksi hän oli aikoinaan RoPS:n luotettava kapteeni. Hän kasasi lupauksiensa mukaisesti ja vaikeuksista huolimatta nimekkään joukkueen IPP:n vastustajaksi ja näin IPP Cup voitiin pelata. Pöyliövaaraan saapui iso joukko iloisia ihmisiä, jotka täyttivät Pelastakaa Lasten keräyslippaat.

IPP Cup oli hyväntekeväisyystapahtuma. Kuka oikeastaan on hyväntekijä? Onko hän palomies, joka esittelee väsymättä pikkupojalle autoaan vai pikkupoika, joka osoittaa loputtomilla kysymyksillään kunnioitusta tätä sankariaan kohtaan. Entä kumpi tekee hyvää? Se joka rakentaa kepparimaneesin lapsille vai se, joka kyllästymättömällä ratsastuksellaan lämmittää rakentajan sydäntä? Onko jalkapallo-ottelussa hyväntekijä pelaaja vai katsoja?

Olimmeko me hyväntekijöitä vai sen kohteita, kun saimme järjestää tapahtuman rakastamamme IPP:n kunniaksi. Sain pelata IPP:n paidassa RoPS:a vastaan noin 300 ihmisen edessä ihailemieni pelaajien seurassa. Omien rakkaiden ja läheisten kannustus kuului ja näkyi kentälle asti. Minulle annettiin pelin jälkeen ilmaismakkara.

Tapasin vauhdikkaan päivän ja yön aikana paljon vanhoja tuttuja. Sain kunnian tutustua moniin ihmisiin IPP:n historian varrelta. Kohtaamisissa vaihdettiin vuoroin hymyjä, haleja ja kyyneleitä. Sain kuulla hienoja tarinoita ja opin mm. IPP:n lippulaulun. Ennen kaikkea sain olla osa omaa joukkuettani. Olo tapahtuman jälkeen on enemmän kuin kiitollinen. Koin olleeni hyväntekeväisyyskohde.

Hyvänteko on joukkuepeli, kuten jalkapallokin. Kun teet hyvää toiselle, saat sen moninkertaisena takaisin. Ja toisin päin. Saatua hyvää on helppo jakaa. Tämän opin, kun “Tunturituuli puhalsi lempeämmin”.

IPP Cup tuotti 2100€ hyväntekeväisyyteen

Kemijärvellä pelattiin 29. heinäkuuta IPP Cup -hyväntekeväisyystapahtuma Isokylän Pallo-Poikien kunniaksi. Tapahtumassa kerättiin varoja Pelastakaa Lasten “Eväitä Elämälle-ohjelmaan, jolla Kemijärven paikallisyhdistys tukee paikkakunnan sekä lähialueiden vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja harrastusmahdollisuuksia.

Pöyliövaaran päivätäpahtumassa Kemijärven Pallo-55 kohtasi ensin Nelosen ottelussa Tornion Tarmon. Varsinaisessa juhlaottelussa Isokylän Pallo-Pojat pelasivat Rovaniemen Palloseuraa vastaan. Jalkapallon lisäksi urheilukentän lehtereillä oli tarjolla lapsille mm. pomppulinnaa, kepparimaneesia sekä paloautoon tutustumista. VPK-talolla järjestettiin illalla vielä hyväntekeväisyystanssit.

Lipaskeräys, tanssilippujen myynti sekä makkarakoju VPK-talolla tuottivat Pelastakaa Lapsille kulujen maksun jälkeen päivän saldoksi 900,83 €. Tämän lisäksi IPP, joka keräsi rahaa ennen turnausta sponsoreita hankkimalla sekä IPP-pipoja myymällä, lahjoitti tapahtuman jälkeen Pelastakaa Lapsille 1200€. Näin koko IPP Cupin tuotoksi muodostui 2100,83€.

Syksyn tullen mm. koulukirjojen hankinta ja erilaiset harrastusmaksut ovat taas ajankohtaisia. Apua tarvitsevat voivat hakea “Eväitä Elämälle”-ohjelman tukea Pelastakaa Lapset ry:n Kemijärven paikallisyhdistykseltä.

Yhteystiedot:

Saara Kujanpää

040 7469510

saara.kujanpaa@gmail.com

Hilkka Naakka

0401806166

hilkka.naakka@gmail.com

Kiitämme kaikkia yhteistyökumppaneita ja tukijatahoja, jotka mahdollistivat tapahtuman järjestämisen ja rahan keräämisen!

Muutoksia IPP Cupin otteluihin

Juhannusviikko oli kylmä ja toi lunta tupaan myös IPP:n toimistolle harmillisten uutisten muodossa. Sekä oululainen Iltatähti että kemiläinen KPT-85 ilmoittivat Isokylän Pallo-Pojille, että eivät saakaan (toisin kuin alunperin ilmoitettiin) riittävää määrää pelaajia kasaan IPP Cupiin ja joutuvat täten jäämään molemmat pois turnauksesta. Näin IPP Cupin mestaruus ratkotaan täysimittaisessa ottelussa kotijoukkueen ja Rovaniemen Palloseuran välillä.

Tilanne on valitettava ja voitosta pelaamaan olisi mielellään otettu myös muut joukkueet. IPP ei voi kuitenkaan vaikuttaa vastustajien pelaajatilanteeseen. Täten se ei myöskään aio lannistua tai masentua tapahtuneesta vaan IPP Cup järjestetään, alkuperäisen toiminta-ajatuksen mukaisesti.

IPP:n uudelleen synnyttämisen ensimmäinen peruste oli legendaarisen seuran historian ja mainetekojen kunnioittaminen ja muistaminen. Tänä kesänä tämä tapahtuu näiden 1950-luvulla perustettujen seurojen välienselvittelyllä. Kauan kadoksissa ollut ja vaiettu “pikkuveli’ kohtaa suuren ja mahtavan Lapin itseoikeutetun jalkapallovaltiaan: IPP vs. RoPS. Taisto käydään ikämiespainotteisin joukkuein.

IPP:n pelaajat pukevat punaiset jälleen ylleen ja kantavat niitä suurella ylpeydellä. RoPS kohdataan täynnä taistelutahtoa, mutta myös kiitollisena siitä, että rovaniemeläiset kunnioittavat “Sinisellä sydämellään” tapahtumaa läsnäolollaan. Muutosten johdosta RoPS:n riveissä saatetaan nähdä myös rannalle jääneitä Kemin ja Oulun pelaajia.

Toinen peruste, miksi IPP haluttiin takaisin, oli kemijärveläisen jalkapallon kannustaminen. Tästä syystä IPP Cupin toisena otteluna pelataan Kemijärven Pallon -55 Nelosen sarjaottelu, jossa kemijärven uusi jalkapallosukupolvi taistelee sarjapisteistä perinteikkään merilappilaisjoukkueen, Tornion Tarmon kanssa. KP-55 vastaa myös kanttiinin pitämisestä ja kerää sillä tavalla varoja kaupungin jalkapallolle.

Kolmas peruste on oikeastaan seurausta ensimmäisestä. IPP haluaa jakaa joukkueen takaisinsaamisesta aiheutunutta hyvää mieltä ympärilleen. Tapahtumassa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle.

Hyväntekeväisyyskohteen valinnalla on tarkoitus auttaa paikkakunnan vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja harrastusmahdollisuuksia. Rahaa kerätään Pöyliövaaran ilmaistapahtumassa kiertävillä lippailla ja sekä yhteistyökumppaneiden avulla.

Pomppulinna, keppihevosratsastus, onginta sekä paloautoon tutustuminen takaavat sen, että päivätapahtumassa viihtyvät myös perheen pienimmät.

Päivän taittuessa illaksi VPK-talolla järjestettään aikuisille tanssit, joiden lipputulot lahjoitetaan täysimääräisenä Pelastakaa Lapsille. VPK:n lavalle nousevat sekä humppapoppoo Duuri7 että rockipumppu Laskuteline. Lipun hinta tansseihin on 12€.

Joukko IPP-henkisiä ihmisiä on työskennellyt tapahtuman eteen talven ja kevään aikana valtavan tuntimäärän. Silloin, kun asian kokee itselleen tärkeäksi, tunteja ei tarvitse kuitenkaan laskea. IPP on erittäin kiitollinen siitä, että lukuisat sponsorit ovat lähteneet avokätisesti tukemaan tapahtumaa ja siten mahdollistavat rahan keräämisen hyvään tarkoituksen:

Lisäksi muutama nimettömänä pysyttelevä taho on halunnut tukea tapahtumaamme

Se kertoo paitsi tuettavan kohteen tärkeydestä, niin myös kirjainyhdistelmän “IPP” merkityksestä edelleen monille ihmisille.

Aluksi ilmoitus kahden joukkueen poisjäännistä näin lähellä ennen tapahtumaa tuntui kieltämättä, kuin olisi joutunut IPP:n legendaarisen puolustajan Aarne “Metsuri” Tiikkajan taklauksen alle. Se tuntui luissa ja ytimissä.

Ipin pojat eivät kuitenkaan luovuta vaan nousevat maasta, vetävät näppylähanskat tiukemmin käsiinsä ja laittavat pallon uudestaan liikkeelle. Hyvänmielen palloa ei voi pysäyttää. Se kulkee pelaajalta toiselle. Se vyörii, kierii ja pomppii vääjäämättä kohti maalia nyt, kun “Tunturituuli” puhaltaa lempeämmin.

Koko perheen tapahtumassa kerätään rahaa Pelastakaa Lapset Kemijärvelle

Kiitos näissä merkeissä!

Uudelleen perustetun Isokylän Pallo-Poikien toiminta-ajatus hyvänmielen levittämisestä näkyy heinäkuun 29. päivä järjestettävän IPP Cupin ohjelmassa. Päivätapahtuma, joka alkaa puolen päivän aikaan Pöyliövaaran keskuskentällä, on tarkoitettu koko perheelle. Lapsille on tarjolla pomppulinnaa, ongintaa, keppihevosratsastusta sekä paloautoon tutustumista. Vanhemmat ja isovanhemmat voivat puolestaan turnauksen pelien seuraamisen lisäksi tavata vanhoja tuttuja kasvoja ja muistella vaikkapa maineikkaan IPP:n urotekoja vuosien varrelta.

Tapahtuman, johon on ilmainen sisäänpääsy, tarkoituksena on hyväntekeväisyys. Onkin toivottavaa, että paikalle saapuvat varaisivat taskunpohjalle muutaman kolikon Pelastakaa Lapset Kemijärven tukilippaaseen pudotettavaksi. Rahat menevät paikkakunnan vähävaraisten ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin ja harrastusten tukemiseen. Myös IPP:n pelaajat aikovat kerätä joukkueen pelaajien kesken kolehdin hyvään tarkoitukseen ja haastavat muutkin turnauksen joukkueet toimimaan samoin. Lisäksi IPP on kerännyt rahaa hyväntekeväisyyskohteelle jo ennakkoon talven aikana IPP-pipoja myymällä.

Päivätapahtuman ja pelien jälkeen iltaa jatketaan aikuisille tarkoitetuilla tansseilla VPK-talolla. Illan aikana lavalle nousevat sekä tanssiyhtye Duuriseiska että rokkibändi Laskuteline. Pääsylippu VPK-talolle on 12 euroa. Lipputulotkin lahjoitetaan täysimääräisenä Pelastakaa Lapset Kemijärvelle. Lippuja tansseihin voi ostaa ennakkoon jo päivätapahtuman yhteydessä keskuskentällä.

Tapahtuman järjestäminen ei olisi mahdollista ilman tärkeitä tukijota. IPP haluaa kiittää Kipa Kujala Oy:tä, Kemijärven Taksikeskus Oy:tä, JanLa Oy:tä, Koillis-Teräs Oy:tä, Pyhähippua, K-Supermarket Pohjantähteä, Juhan Auto Oy:tä, AN Personal Trainingia, Helsinki Thaiboxin Clubia, Pohjoista Värisilmää, JP Moniala Oy:tä, VP-Service Oy:tä sekä Veikkausta, jotka ovat jo tässä vaiheessa (tilanne 14.6.2017 mennessä) osoittaneet tukensa tapahtumalle. Joidenkin muidenkin yritysten kanssa neuvotteluita on käyty ja toivottavasti tukijoita saadaan vielä lisää. Lisäksi IPP kiittää nöyrästi muutamaa nimettömänä pysyttelevää tukijatahoa, joka on halunnut pyynteettömästi tukea sekä seuran perinteitä että valitsemaamme hyväntekeväisyyskohdetta ilman näkyvyyttä.

Pelastakaa Lapset Kemijärven tukemisen ja IPP:n perinteiden kunnioittamisen lisäksi tapahtumassa halutaan satsata myös jalkapalloilun tulevaisuuteen paikkakunnalla. Kemijärven jalkapallon nykyistä lippulaivaa tapahtumassa voi tukea herkuttelemalla kanttiinin tuotteilla sekä osallistumalla KP-55:n järjestämiin arpajaisiin. Kaikkien kannattaa siis suunnata Kemijärvelle 29.7., kun “Tunturituuli” puhaltaa lempeämmin!

Kotijoukkue jättiläisten kaatoon heinäkuun IPP Cupissa

Mainoskuva by Mika Vuoni

Isokylän Pallo-Pojat, joka aiemmin tunnettiin Palloliiton virallisten sarjojen pohjoisimpana kummajaisena, saa kovia joukkueita vastaansa heinäkuun 29. päivänä pelattavassa IPP Cupissa. “Tunturituulen” ovat Kemijärvelle lupautuneet haastamaan joukkueet niin Oulusta, Kemistä kuin Rovaniemeltäkin. Tarjolla on lappilaisen jalkapallon juhlaa!

Oululaista jalkapalloilua turnauksessa edustava vuonna 1978 perustettu Iltatähti on ikämiesjalkapallon erikoisseura, yksi menestyksekkäimmistä joukkueista Palloliiton JKKI-sarjoissa (jalkapalloa kunnossa kaiken ikää). Joukkueen riveistä löytyy useita entisiä Suomen mestareita. Sen lisäksi joukkueella on tapana voittaa SM-kultaa eri ikämiessarjoissa vähintään yhden pokaalin vuositahdilla. Joukkue osallistuu samana viikonloppuna pelattavaan 55-vuotiaiden SM-turnaukseen Helsingissä, joten Kemijärvelle heillä on tarkoitus lähettää nuorempi joukkue. Iltatähdellä kun ikämiesjoukkueita riittää!

Kemi on perinteinen jalkapallokaupunki, jonka joukkuekarttaan on vuosien varrella vaikuttanut vahvasti myös politiikka. IPP Cupiin saapuva Kemin Pallotoverit perustettiin alunperin vuonna 1985 TUL:n seurojen yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Nykyään se on keskittynyt lähinnä juniori- ja harrastejalkapallon. KPT-85 ei aio todellakaan jäädä statistin rooliin turnauksessa. Talven aikana joukkue leireili Espanjassa ihan vain IPP Cupiin valmistautuakseen. 55-vuotiaiden SM-kisat saattavat vielä sekoittaa Keminkin pelaajapakkaa, mutta kova joukkue sieltä on joka tapauksessa Jukka “Jupe” Ikäläisen mukaan Kemijärvelle tulossa.

Rovaniemeltä turnaukseen saapuu itseoikeutetusti kaupungin ylpeys, Rovaniemen Palloseura. RoPS:n joukkueen kasaamisesta vastaa joukkueen ex-kapteeni ja maajoukkuemies Jarmo “Jarkki” Ilola. Jarkki on pyrkinyt keräämään joukkoihinsa ropsilaisia useammalta eri vuosikymmeneltä. Mikäli Jarkin toiveet toteutuu ja pelaajien terveys antaa myöten, niin kentällä nähdään niin maalivahtisuuruus Matti “Kolli” Vikman kuin keskikentän taiturimainen Samuli “Sime” Yliaskakin. Kemijärveläisten kannalta ehkä kiinnostavin RoPS-pelaaja lienee IPP:ssäkin aikoinaan maaleja paukutellut Heikki Hannola, joka on myös pyörinyt Jarkin hankintalistalla. Toivottavasti Hessukin saadaan turnaukseen. IPP:n puolustuksen on syytä olla hereillä myös Kimmo Savolaisen hirmuisen maalivainun suhteen.

Kovia ovat siis Kemijärvelle saapuvat joukkueet. IPP ei näistä kuitenkaan hätkähdä, vaan toivottaa kaikki vieraansa lämpimästi tervetulleeksi Pöyliövaaraan. Paljon on näiden pohjoissuomalaisten paikkakuntien joukkueiden otatuksissa vuosien varrella sattunut ja tapahtunut. Niistä riittää varmasti muisteltavaa vielä tässäkin turnauksessa. IPP lähtee muiden mukana voitto mielessään turnaukseen. Kun pelipaita on punainen ja pallo pyöreä, niin mitä tahansa voi tapahtua!